Virkkasin ensin Novitan isoäidinneliö ohjetta apuna käyttäen, mutta ongelmaksi tuli etten ihan täysin osannut lukea sitä ilman apukuvia. Löysinkin mielettömän hyvin kuvallisen ohjeen langanvaihtoineen Villa Variksenmarja -blogista (klik, klik). Tuon ohjeen myötä löysin monta kompastuskiveä ja virkkaaminen alkoi sujua. Ensimmäisen viikonlopun aikana taisin saada tehtyä 7 neliötä!
 |
| eka neliö jäi vähän miniksi, kun en tajunnut kerroksia tulevan vielä lisää :D |
Tuolloin laskeskelin, että minun täytyy tehdä noin 1 neliö päivässä, että saisin tehtyä tarpeeksi neliöitä ja että yhdistämiseenkin jää vielä aikaa. Jaksoinkin tehdä pitkän aikaa 7-10 neliötä viikossa ja hommasta tuli kokoajan nopeampaa. Sitten taas tulikin hetket, kun virkkaaminen tuli korvista ulos ja koukkuun tarttuminen tuntui kokoajan vaikeammalta. Muistan laskeneeni silloin neliöt ja ajatelleeni, että peittoa en enää ehdi tehdä, mutta ehkä hartia"huivin". Siitä alkoi taas vimmaisa neliöiden tehtailu. Lopulta olin saanut tehtyä monta kymmentä neliötä (muistaakseni reilu 70?) kolmessa eri kuosissa ja päätin niitä olevan tarpeeksi.
Pari iltaa yhdistelin neliöitä virkkaamalla ja yksi ilta meni päätellessä langanpätkiä (kiitos, Villa Variksenmarjan ohjeen, suurinosa niistä oli päätelty jo tehdessä <3). Satoja langanpätkiä myöhemmin alkoi jo näyttää valmiilta, enää puuttui reunan viimeistely. En tykännyt ns. nirkkoreunan ulkonäöstä vaan päätin kokeilla piparkakkureunaa viimeistelyyn. Tämä oli erittäin hyvä kokeilu ja peitosta tuli mielestäni superihana. Parasta kuitenkin oli antaa äidille joululahjaksi jotain, mitä tietää hänen suuresti arvostavan ja josta näkyy oma kädenjälki ja vaivannäkö, Onhan meidän äiti kuitenkin sen maailman paras! <3
Mitä sinä olet viimeksi tehnyt omin käsin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti