Hommahan alkaa kuukausia, jopa vuosi ennen hakureissua sillä, että miehesi alkaa ensin vihjailemaan uudesta autosta. Tämän jälkeen aletaan seurata ensin nettiautoa ja sen jälkeen muka vain vilkaistaan samaisten autojen hintoja Saksasta. Tässä hetkessä aletaan puhumaan, siitä kuinka paljon edullisempaa auton hankkiminen sieltä on. Melko pian puhelimesta löytyykin mobile.de aplikaatio ja tietokoneen sivuhistoria täyttyy samaisen sivuston erilaisista linkeistä. Jotta ajantasalla pysytään varmasti, otetaan mukaan vielä iPad ja sen lukuiset välilehdet, joita selataan aina niin kauan, kuin akkua riittää. Mitä lähemmäksi mahdollinen reissuajankohta tulee, sitä enemmän tuota sivustoa kulutetaan.
Tietenkin tästä reissusta puhutaan "poikienreissuna". Meidän tapauksessa muita poikia ei päässytkään mukaan ja minut kelpuutettiin pelkääjän paikalle. Veikkaan, että ylläolevat asiat pätevät moneen muuhunkiin samanlaiseen reissuun, mutta nyt voidaan mennä syvemmälle juuri meidän matkaan.
Meidän matkamme oli määrä alkaa sunnuntaina 25.8. Vielä torstai iltana ei ollut varmaa minne ollaan menossa. Perjantai aamupäivästä homma oli kuitenkin jo lyöty lukkoon niin, että tiedettiin sunnuntai-aamuna lennon lähtevän kohti Frankfurtia. Frankfurtista matka jatkuisi vielä pari tuntia junalla Würzburgiin, josta haluttu auto on laitettu valmiiksi maanantaiksi. Tiedossa oli myös, että matka kestäisi neljä yötä ja Saksasta tultaisiin ajamalla pois.
Naisena mielessäni pyöri tietenkin eniten se, ehdinkö shoppailla yhtään ja miten ihmeessä jaksan istua pitkiä päiviä autossa. Reissuun päätin kuitenkin lähteä avoimin mielin ja turhia odotuksia tekemättä.
Sunnuntai-aamuna lähdettiin siis kohti lentokenttää. Kentällä ehdittiin sopivasti juoda kahvit ennen lähtöä. Lento kesti vain pari tuntia, mutta sen aikana tarjottu aamiaissämpylä oli tosi kiva Norwegianin "kaikki maksaa" lentojen jälkeen.
Frankfurtiin päästyämme lähdimme etsimään juna-asemaa, joka löytyikin yllättävän pienellä sekoilulla. Kentältä lähti suoraan juna Würzburgiin, joten vaihdoistakaan ei tarvinnut huolehtia. Junamatka sujui oikein rattoisasti maisemia tutkailessa. Perille päästyämme satoi vettä kaatamalla. Vaikka meillä oli vain yksi sateenvarjo päätimme lähteä etsimään kaupungista lounaspaikkaa. Suureksi yllätykseksi kaupungista ei löytynyt avonaisia ravintoloita tai edes kioskeja. Lounas päädyttiinkin syömään rautatieaseman Mc Donaldsilla. Sitten päästiinkin siirtymään kohti hotellia, joka oli nimeltään Ghotel. Hotelli oli melko uusi ja moderni. Meidän huoneemme oli yhdeksännessä kerroksessa ja siinä oli koko huoneen levyiset suuret ikkunat. Loppupäivä kului hotellilla leväten, pienellä kävelyllä kaupungilla ja hotskun ravintolassa nautitulla päivällisellä.
Seuraava päivä alkoi hotellilla nautitulla todella hyvällä aamiaisella. Pian aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti autokauppaa, joka sijaitsi noin kymmenen kilometrin päässä hotelliltamme. Autokaupassa meille esiteltiin mahdollinen uusi automme. Meitin herran ilme oli aika mairea, kun hän pääsi tutkimaan uutta autoaan ja istumaan sen kyytiin. Kaikki ostoon liittyvät paperityöt oli tehty niin pitkälle valmiiksi kuin mahdollista. Autokaupassa aikaa meni siis ehkä max. tunti, josta suurin osa ajasta tutustuttiin auton toimintoihin. Kun auto oli maksettu, lähti myyjä opastamaan meitä vielä virastoon, jossa auto rekisteröidään matkaa varten. Palvelu oli siis mitä parhainta. Virastossa aikaa kului lähinnä siihen, että kilvet käytiin teetättämässä erikseen lähellä olevalla pajalla. Ennen puoltapäivää automme oli valmis kotimatkaan.
Tässä vaiheessa minä tajusin, että ehdin shoppailemaan! Eli auto parkkiin ja pyrähdys kaupungille. Mukaan tarttui jotain pikkujuttuja kotiin, kenkiä ja vaatteita. Ennen lähtöä käytiin vielä lounaalla ja hakemassa paikallisen viinitilan viinejä kotiin viemisiksi.
Kotimatka alkoi pienellä sekoilulla ennen oikealle tielle pääsyä. Tämän päivän aikana oli tarkoituksena ajaa Hildesheimiin. Matkaa oli noin kolmisen tuntia ja se kului mukavasti autobahnilla autoa testaillen ja upeita maisemia ihaillen.
Hildesheimissä majoituimme Novotel hotelliin. Hotelli oli rakennettu vanhaan kartanomaiseen rakennukseen ja siitä muistona oli ainakin upea ulkoasu ja korkeat huoneet. Hildesheimissä hengailuaikaa valoisalla ei juurikaan ollut. Tutustuimme kaupunkiin vain pienen iltakävelyn ja ruuan verran.
Seuraavana aamuna lähdettiin ajelemaan ennen yhdeksää kohti Ruotsia. Matkalla pysähdyttiin SariBernerille täydentämään olut, siideri ja viinivarastoja. Saksasta Tanskaan mentiin lautalla. Matka kesti noin 45 min, jonka aikana pääsi mukavasti jaloittelemaan. Sitten paahdettiin pysähtymättä Tanskan läpi Ruotsiin. Yksi ehdoton kohokohta oli Juutinrauman silta, jossa en ollut ennen käynyt. Alunperin tämän päivän matka oli tarkoitus lopettaa Helsingborgiin, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa vielä kohti Tukholmaa. Lopulta päädyimme yöpymään Jönköpingin lähistössä sijaitsevaan Mullsjön kylään Hotel Mullsjöhön. Saavuimme perille tuonne vasta noin klo 22, joten edessä oli suora siirtyminen nukkumaan 12 tunnin ajamisen jälkeen.
Aamulla totesimme hotellin olevan todella kauniilla paikalla. Luulemme, että hotellia käyttivät suureksi osaksi hyvinvointimatkaajat. Matka jatkui taas kohti Tukholmaa. Nyt aikaa tiedettiin jäävän niin paljon, että tekemistä olisi keksittävä ennen kuin iltalautta kohti Turkua lähtee. Päätimmekin suunnataa kohti Farstan kaupunginosaa, josta löytyy Itikseen verrattavissa oleva ostoskeskus. Muutaman tunnin shoppailun jälkeen olimme valmiita siirtymään satamaan odottamaan laivan lähtöä.
Satamassa odotusaikaa oli reilu tunti, tässä vaiheessa autolta pidemmälle emme enää jaksaneet liikkua. Laivaan päästyämme päästiin syömään Buffetiin ja sen jälkeen tehtiin pieniä ostoksia Tax Freesta. Nukkumaan mentiin ennen puoltayötä.
Turkuun saavuttiin jo 7.30 aamulla. Meillä ensimmäisenä edessä oli Tulli, josta selvisimme alle kymmenessä minuutissa. Kotona Helsingissä oltiin noin kymmenen aikaa. Minulle kotiin pääsy tarkoitti sitä, että pääsen nukkumaan!
Matka oli kokonaisuudessaan oikein mukava. Etukäteen olisi voitu hankkia joitain karttoja ja miettiä yöpymispaikkoja ennakkoon. Parasta oli päästä ajamaan kovaa autobahnilla ja upeat maisemat, joita ei lentokoneesta käsin näe. Tyhmintä oli, kun Sakassa peltipoliisi räpsäsi kuvan tietenkin juuri minun ajovuorolla. Myös kiven rikkoma tuulilasi harmittaa hieman. Lisäksi todettakoot, että auton navigaattori oli korvaamaton.
Takana siis 1786 ajettua kilometriä, jonka päälle tulee vielä lauttamatkat. Ja kyllä, voin suositella samantapaista matkaa muillekin!
