maanantai 30. maaliskuuta 2015

Rempallaan

Pika moikku täältä!

Meillä alkoi tänään kylppärin ehostusremppa. Pienen pieni katsaus kaaoksen keskelle ;) 



Loppu viikosta mä suuntaan ansaitulle pääsiäislomalle tyttöin kanssa ja ensi viikolla palataan taas kylppäriasioille :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Valaisin rakkautta

Pari vuotta meni jalkavalaisimen etsinnässä. Viime marraskuussa laitettiin tilaukseen BoConceptin Outrigger valaisin. Saimme sen pitkän odottelun jälkeen viikonloppuna kotiin ja heti tuli sellainen olo, että tämä ei ole yhtään hyvä! Seuraavana päivänä soiteltiin Vepsäläiselle ja yritettiin saada vaihto-oikeus valaisimeen, joka onneksi pienen selvittelyn jälkeen onnistuikin.


Perjantaina töiden jälkeen hypättiin autoon ja lähdettiin lampun vaihtoon. Tuossa tohinassa meinasin jo vähän lämmetä, kun vaihtaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa mitä ajateltiin ja alkoi jo vähän tuntua, että sopivaa valaisinta ei tilalle löydy. Minun mäkättäessä O muisti valaisimen, jota ehdotin jo viimeksi ja johon hän ei lämmennyt. Tämä valaisin löytyi edelleen liikkeestä ja lopulta kannoimme sen kotiimme.


Kyseessä on DoctorDesignin Helmat valaisin. Doctor Design kertoo itsestään näin:

"Valaisimia, kalusteita ja tekstiilejä tuottava Doctor Design Oy on suomalaisen sisustamisen omaperäinen ja itsenäinen tunnelmantekijä. Doctor Designin tuotteissa ilmaisu, mukavuus ja toimivuus yhdistyvät saumattomasti. Petri Vainion suunnittelemat valaisimet ja huonekalut valmistetaan Suomessa.

Lääkärit hoitavat ihmisiä, arkkitehdit ja muotoilijat parantavat ympäristöä; Doctor Design parantaa arkea!"


Valaisimessa on ruostumattomasta teräksestä kiillotetut jalat ja valaisimen "helmat" ovat paloturvallista kangasta. Kangas pujotellaan spiraaliin, joka luo valon ympärille kerroksia ja näin pehmentää valoa hurjasti. Valoisutehosta ei kuitenkaan joudu tinkimään pätkääkään. Kankaan voi pestä tarvittaessa ja silityksen jälkeen ottaa uudestaan käyttöön. 


Pitäisi näköjään luottaa vaistoon ja "vaimoon" näissäkin asioissa, vai mitä O? :)

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Magnoliapuun oksa

Perjantai puskaa ostaessani oli vakkari kukkakauppaamme vihdoin tullut myös Magnoliapuun oksia. Valikoin kukkakauppiaan avustuksella itselleni oksan, jossa oli kaksi nuppua. Hoito-ohjeeksi neuvottiin kuumavesi ja toivotettiin onnea, että nuput aukeavat. Eilen toinen nupuista tiputti "kuoret" ympäriltään ja toinen näytti oli jo hiukan auki. Tänään herätessäni toinen nuppu oli auki melkein kokonaan!

Mielestäni oksa on super kaunis! Se on aika rouhea, koska oksassa ei tosiaan ole muuta, kuin nuo muutamat nuput. Kukka taas on iso ja hauraan näköinen. Sen terälehdet ovat isohkot ja ne aukeavat kauniisti! Loppu viikko näyttänee miten toisen nupun käy. Hintaa okslla oli 3 euroa, joten sijoituksenakaan se ei ollut paha.


Luin netistä hieman tietoa magnolia puusta ja selvisikin, että se menestyisi myös suomessa. Itseäni vastaan ei ole moisia vielä tullut,mutta pari blogia kyllä löysin, jossa magnoliaa pohdittiin osaksi pihaa. Magnolia kukkii noin toukokuun tienoilla, ennen kuin siihen tulee lehdet. Ainakin kuvien perusteella täydessä kukassa oleva puu on upea!




Ehkä sit seuraavan kodin pihalla meilläkin vois olla oma Magnoliapuu? :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pimeät illat, valoisat päivät

Voi kunpa jokaisena vuoden aikana saisi nauttia valoisista päivistä ja pimeistä illoista. Päivät ovat olleet täynnä energiaa ja koti näyttää superkauniilta (ikkunoita lukuunottamatta). Iltaisin saa taas istua hämärässä kynttilöitä poltellen ja rentoutuen. Ihanaa!


 




Lähes samat kuvakulmat ja "asettelut", vain valo vaihtuu ja tunnelma kotona on ihan eri! Nyt pitää nauttia tästä, kun vielä voi. Kohta parin kuukauden ajan valoa riittää pitkälle yöhön, se taas tietää kesää, joten siinäkään ei ole mitään valittamista <3

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

makoisia unia uudessa sängyssä


Meillä on ollut kapeahko 140cm leveä sänky koko sen ajan kun olemme yhdessä asuneet. vanhassa sängyssä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta pieni lisätila minulle itenäiselle nukkujalle on tarpeen. Sänky oli myös minulle hieman liian pehmoinen, jonka takia selkä oli ajoittain hyvin kipeä.


Tammikuussa O katseli Askon mainoslehtistä ja ehdotti uuden sängyn ostoa. Ei tarvinnut pitkään yli puhua, että oltiin jo kokeilemassa Asko airflow eclipse jenkkisänkyä. Koe makaamisen jälkeen päätettiin vielä jäädä hetkeksi miettimään päätöstä ja etsimään muiden ihmisten kokemuksia sängystä. Kuten aina kokemuksia löytyi moneen junaan, joten tässä ei hirveästi viisastuttu. Ajateltiin, että ainakaan huonompaan ei voi mennä, joten käytiin lyömässä kauppa kiinni ja jäätiin odottelemaan uutta sänkyä.


Uuden sängyn tulemiseen meni noin pari viikkoa, joka oli odotettua lyhyempi aika. Sänky on huomattavasti jämäkämpi kuin entinen, muttei kuitenkaan kova. Sängyn runko koostuu kahdesta 80 cm leveästä sängyn joustinrungosta. Seuraava patja on vaahtomuovia ja Asko Bonnel älyvaahtoa. Näiden lisäksi meille lähti Airflow sijauspatja, joka on samaa älyvaahtoa kuin edellisessä patjassakin. Juurikin näiden patjojen pitäisi olla erinomaiset selkä- ja hartiakivuista kärsiville, koska patja mukautuu kehon lämmönmukaisesti ja tukee joka suunnasta.


Ostimme pakettiin mukaan myös sijauspatjan suojuksen, jonka pitäisi auttaa pitämään sänky puhtaampana ja raikkaampana. Myös sijauspatjan pesukerrat vähenee suojuksen takia. Lisäksi valitsimme sänkyyn valkolakatut jalat 14 cm:n korkeudessa.


Näin kuukauden nukkumisen jälkeen olemme olleet hyvin tyytyväisiä. Selkäkipuja ei ole ollut ja yöllä ei herää jokaiseen toisen liikkeeseen, ihanaa!!


Ihanaa on myös, että vanha sängynpääty sopii näppärästi tähän uuteenkin sänkyyn  :)

torstai 5. maaliskuuta 2015

Peitto isoäidinneliöistä

En ole tehnyt juurikaan mitään käsitöitä sitten kouluaikojen. Toissatalvena neuloin yhden villasukan ja viimetalvena sain tehtyä jopa kintaat. Puoliksi vitsinä olin heittänyt viime keväänä sisaruksilleni että virkkaan äidille joululahjaksi isoäidinneiliöistä peiton. Viime elokuussa ajattelin käydä tuumasta toimeen ja kävin ostamassa pari kerää 7 veljestä ja virkkuukoukun. Inspiraatio loppui kuitenkin siihen hetkeksi. Noin kuukausi tuosta syyskuussa makailin kotona kipeänä ja silloin päätin, että nyt alkaa opettelu.

Virkkasin ensin Novitan isoäidinneliö ohjetta apuna käyttäen, mutta ongelmaksi tuli etten ihan täysin osannut lukea sitä ilman apukuvia. Löysinkin mielettömän hyvin kuvallisen ohjeen langanvaihtoineen Villa Variksenmarja -blogista (klik, klik). Tuon ohjeen myötä löysin monta kompastuskiveä ja virkkaaminen alkoi sujua. Ensimmäisen viikonlopun aikana taisin saada tehtyä 7 neliötä!

eka neliö jäi vähän miniksi, kun en tajunnut kerroksia tulevan vielä lisää :D



Tuolloin laskeskelin, että minun täytyy tehdä noin 1 neliö päivässä, että saisin tehtyä tarpeeksi neliöitä ja että yhdistämiseenkin jää vielä aikaa. Jaksoinkin tehdä pitkän aikaa 7-10 neliötä viikossa ja hommasta tuli kokoajan nopeampaa. Sitten taas tulikin hetket, kun virkkaaminen tuli korvista ulos ja koukkuun tarttuminen tuntui kokoajan vaikeammalta. Muistan laskeneeni silloin neliöt ja ajatelleeni, että peittoa en enää ehdi tehdä, mutta ehkä hartia"huivin". Siitä alkoi taas vimmaisa neliöiden tehtailu. Lopulta olin saanut tehtyä monta kymmentä neliötä (muistaakseni reilu 70?) kolmessa eri kuosissa ja päätin niitä olevan tarpeeksi.



Pari iltaa yhdistelin neliöitä virkkaamalla ja yksi ilta meni päätellessä langanpätkiä (kiitos, Villa Variksenmarjan ohjeen, suurinosa niistä oli päätelty jo tehdessä <3). Satoja langanpätkiä myöhemmin alkoi jo näyttää valmiilta, enää puuttui reunan viimeistely. En tykännyt ns. nirkkoreunan ulkonäöstä vaan päätin kokeilla piparkakkureunaa viimeistelyyn. Tämä oli erittäin hyvä kokeilu ja peitosta tuli mielestäni superihana. Parasta kuitenkin oli antaa äidille joululahjaksi jotain, mitä tietää hänen suuresti arvostavan ja josta näkyy oma kädenjälki ja vaivannäkö, Onhan meidän äiti kuitenkin sen maailman paras! <3


Mitä sinä olet viimeksi tehnyt omin käsin?


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Thaikkulan sisustustuliaiset

Jouluisen Thaimaan reissun krääsän hankkimis saalis yritettiin jättää mahdollisimman pieneksi. Pari kivaa juttua löytyi kuitenkin kotiin Khao Lakin keskustan sisustuspuodeista. Valkoinen puuveistos lähti mukaan pitkän harkinnan jälkeen.

Veistos on melko kevyt, joten sen suhteen ei tarvinnut pelätä, että painorajat matkalaukuissa paukkuu;) Veistoksen pintaan on uurrettu kuviointi, joista paistaa hieman kultamaali alta. Veistoksen yksinkertainen muotoilu viehätti meitä molempia ja suhteellisen edullinen hinta sinetöi ostopäätöksen. Ei se pöllömpi ole tuossa senkilläkään, mutta katsellaan nyt löytyykö sille joku parempi paikka :) Viime kesänä sain hieman itämaistyylisen lyhdyn synttärilahjaksi, jonka yritin koristaa tyyliin sopivaksi.


Veistoksen lisäksi Thaimaasta lähi mukaan valkoisista pikkuriikkisista helmistä värkätyt lasinaluset. Ne ovat olleet nyt ihan jakapäiväisessä käytössä, kun yritämme varjella sohvapöytiemme pintoja :)


Täällä odotellaan aurinkoa ja lämpeneviä kevät kelejä sekä valoisuus olosuhteita :)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Joululoma Khao Lakissa vol.2

Räntäsateen keskeltä on ihana palata jouluiseen Thaimaan lomaamme. Viime kerralla kerroinkin mm. meidän hotellista ja similanin saarten retkestä. Postauksen löydät tästä :)

Teimme matkamme aikana tosiaan pari retkeä, joista toinen sijoittui Khao Sokin viidakkoon. Tälle retkelle lähdettiin 26.12.2014. Erikoisen tästä päivästä teki se, että tasan 10 vuotta aiemmin tsunami tuhosi mm. Khao Lakin lähes kokonaan ja samalla myös moni suomalainen kuoli, tai menetti läheisiään. Palataan tähän vielä myöhemmin lisää..

Khao Sokin matkamme alkoi varhain aamulla ja oppaanamme toimi todella ammattitaoitoinen "Tanja". Meidän kanssamme retkeilemässä oli 8 muuta turistia, onneksi koko poppuu oltiin melko rennolla meiningillä liikenteessä, ettei mm. sade hirveästi lannistanut.


Ensimmäisenä ajoimme noin puolentunnin matkan paikallisille markkinoille, josta olisi löytynyt mm. edullisia mausteita. Kalan ja muiden ällöjen ruokien hajut saivat minut lähes oksentamaan, joten kiersimme korttelin ympäri poikkeamatta markkinatelttaan.

Markkinoiden jälkeen lähdimme kohti korkeuksia ja toinen pysähdyspaikkamme oli elefanttisafari. Safarin aikana norsu kulki suhteellisen kapeaa ja jyrkkää kinttupolkua viidakossa. Välillä jännitti melkoisesti! Meidän kamera ei halunnut toimia yhteistyössä tänä päivänä, joten kuvat on enemmän tai vähemmän huonoja :(




Norsuilujen jälkeen menimme nauttimaan lounasta vielä korkeammalle viidakkoon ja sen jälkeen alkoi kanoottiretki jossain kansallispuiston joella. Kanoottimatkan aikana satoi ihan mielettömän paljon ja välillä meinasi tulla hieman kylmä. Kastumisvaaran takia, tuolta ei otettu yhtään kuvaa. Kuitenkin maisemat olivat todella hienot ja nähtiin vähän apinoitakin :)


Kanoottireissun jälkeen kävimme tekemässä pikastopin apina temppeliin, josta suuntasimme takaisin hotelleille. Yhtä pariskuntaa tiputtaessa, oli hotellilla järjetön vilinä käynnissä. Thaimaan prinsessa oli tulossa majoittumaan hotelliin, joten turvatoimet oli ihan omaa luokkaansa. Tanja kertoi, että oli todella hyvä tuuri, että ehdimme prinsessan alta pois, koska tiet olisi suljettu hänen ajaessa niillä.



Päästyämme hotellille otimme pienet päiväunet ja jäimme odottamaan illan Tsunamimuistotilaisutta. Tilaisuus alkoi illallisella, johon oli katettu thaimaalaisia herkkuja usean ruokalajin verran. klo 20.00 illalla menimme meren rantaan, jonne sytytimme kynttilöitä tsunamin uhrien muistoksi. Samalla pystyi lennättämään taivaalle onnen lyhtyjä, oli upean näköistä kun taivaalla lenteli jopa satoja lyhtyjä samanaikaisesti.





Hotellissamme asui suomalainen _todella_ iäkäs pariskunta, joita alku matkastamme autoin suomentamalla hotelli infoa. Reissun kuluessa saimme kuulla heidän olleen Thaimaassa myös 10 vuotta sitten, jolloin molemmat olivat saaneet kokea tsunamin. Rouva oli saanut ensimmäisen aallon tultua kiinni jonkin rakennuksen katosta, jossa oli saanut pidettyä itsensä kunnes apua oli tullut. Hän oli jo luullut menettäneensä miehensä kunnes viidakkoon saapuessaan he olivat löytäneet toisensa <3 Se kuinka mies oli viidakkoon päätynyt jäi minulle epäselväksi, mutta molemmat olivat todella kiitollisia paikallisille heidän auttamisestaan ja olivatkin palanneet Thaimaaseen joka vuosi tsunamin jälkeen. Pariskunta oli vielä lentokentältä ottaneet hoiviinsa jonkun yksinäisen pienen pojan, jonka olivat saattaneet takaisin kotiin. Kyyneleet kirposi silmiin viimeistään tässä vaiheessa, mutta heidän puheistaan paistoi vain kiitollisuus ja onni <3



Vielä monesti matkan jälkeen olen palannut miettimään tuota tarinaa ja miettinyt kuinka itse tulee valitettua monesti turhista asioista sen sijaan kun voisi olla kiitollinen siitä mitä on <3

Nyt siirrynkin ihanan viikonlopun jälkeen kiitollisena mahtavasta perheestäni rakkaan mieheni viekkuun katsomaan telkkaria <3