Rakennuslupa taskussa

Nyt on vihdoin rakennuslupa myönnetty ja aloituskokouskin pidetty rakennusvalvonnassa. Vihdoin sen takia, että kyllähän tähän suunnitteluun ja esikartoitukseen pitkä aika on jo mennytkin, mutta varsinainen luvan käsittelyaika oli lyhyempi kuin odotin, vain 5 viikkoa. Toki nopea käsittely mahdollistui sillä että olimme rakennusvalvontaan yhteydessä heti suunnittelun alussa tontin ostettuamme. Ennen luvan sisään jättämistä kävimme sitten yksityiskohtaisempaa ajatustenvaihtoa kaavoittajan ja rakennustarkastajan kanssa oikeastaan koko alkuvuoden. Näin lopputuloksena saatiin sellainen ratkaisu kun lähdettiin hakemaankin, ja se on iso helpotus.

Kyllä tässä vaiheessa selväksi on tullut mikä tällaisessa projektissa työnjako on. Vaikka säännösten mukaan palkattuna on pääsuunnittelijaa, vastaavaa mestaria ja eri suunnittelualojen vastaavia, on lopulta kaikki asiat rakennuttajan vastuulla ja rakennuttajan omalla aktiivisella toiminnallaan edistettävänä. Jo se, että saatiin omat suunnitelmamme sellaisenaan läpi vaati paljon ihan omaa yhteydenpitoa viranomaisiin ja asioiden kyseenalaistamista sekä herkeämätöntä omien oikeuksien valvontaa. No lopussa kiitos seisoo, ainakin suunnittelun osalta homma on hienosti maalissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se nyt meni...

Samat asiat alkavat pikku hiljaa valjeta itsellekin mitä muiden rakentamiskokemuksista on tullut huomattua, eli asiat ovat vääjäämättä ketjuissa. Kun olisit jo innokkaana aloittamassa seuraavaa hommaa hyvissä ajoin on vaan nöyrryttävä ja huomattava että se toinen asia pitää olla ensin täysin valmis että seuraavaa voi edes aloittaa. Tuorein kokemus liittyy perustussuunnitelmiin, jotka kuvittelin että olisivat jouhevasti lähteneet liikkeelle kun LVI-suunnitelmat olivat valmiina. No näinhän ei ollut, ennen kuin nimenomaan perustusten ontelolaattoihin tehtävät reiät oli ilmoitettu erikseen. Näin maallikkona sitä ajatteli että eri alojen suunnittelijat osaisivat tulkita toistensa suunnitelmia (kuten tässä itsekin pitäisi joka asiasta vähän jotain ymmärtää) ja poimia sieltä itselleen olennaiset tiedot.

No nyt on suunnitelmat jo hyvin pitkällä ja päästään niiden pohjalta maanrakentajia kilpailuttamaan toivottavasti heti ensi viikolla. Paljoa ei jää aikaa väliin kun kaivurin pitäisi olla jo tontilla. Lupa on lainvoimainen reilun viikon päästä ja sitten pitäisi olla lupa kaivaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan varmaan edetään ja kaivuuhommat ajoittuisivat näin maaliskuun lopulle. Orastava kevätkin kyllä väistyi vielä talven tieltä mutta eiköhän sitä pikkuhiljaa kohti kesää mennä. Laitetaan vaikka seuraavaan postaukseen sitten lisää näistä aikatauluista ja olisihan se aiheellista meidän suunnitelmatkin tarkemmin esitellä kun nyt kaikki puhtaaksi piirrettynä!

Keittiö on kodin sydän

Minulle ehkä merkityksellisin asia tulevassa talossamme on keittiö. Ja vitsit siitä tulee ihana! Uudelta keittiöltä toivoimme avaruutta, paljon säilytystilaa ja pöytätasoa sekä helposti hoidettavia pintoja. Keittiöstä pyydettiin tarjoukset kolmesta eri paikasta: Domus -keittiöiltä, Kvik -keittiöiltä sekä Puustellista. Lopulta kisaa käytiin oikeastaan Kvikin ja Puustellin välillä. Puustellin myyjältä Henri Luminolta saimme hyviä ideoita keittiökokonaisuuteen, asiantuntevaa palvelua ja lopulta myös hinta kääntyi heidän edukseen. Henri osasi myös kyseenalaistaa joitain meihin pinttyneitä ajatuksia, jotka lopulta muutettiinkin Henrin ehdotusten mukaisiksi.

Uuden kotimme keittiöstä tulee kokovalkoinen. Ainoastaan liesi ja jotkin yksityiskohdat, kuten vetimet ja liesituuletin ovat muun värisiä. Nykyisistä korkeakiiltoisista pinnoista haluamme eroon ja tilalle tulee himmeää valkoista. Tasovalinta oli lopulta helppo, kun näimme Puustellin myymälässä keraamisen pöytätason ja sen huolettomuudesta kerrottiin vielä tarkemmin.

Kodinkoneet meille tulee integroituina. Olemme nekin jo päättäneet Siemensin mallistosta. Allas tulee olemaan valkoinen Bathco komposiittiallas. Nykyiseen mustaan komposiittialtaasen olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Keittotaso tulee olemaan mallia induktio ja se sijoitetaan saarekkeeseen. Sen kaveriksi tulee saarekkeesta nouseva liesituuletin.

Keittiöstämme tulee löytymään myös aamiaiskaappi, johon saa piiloon erinäisiä muuten pöydällä lepäileviä laitteita kuten kahvinkeitin, leivänpaahdin ja blenderi. Näin keittiön pinnat tulevat toivottavasti pysymään siistimpänä paremmin. Näillä näkymin meille ei tule ollenkaan yläkaappeja vaan niiden tilalle tulee mahdollisesti jonkinlaista avohyllä tai sitten vaan puhdasta seinäpintaa. Kaappitilaa on muuten niin paljon, että emme ole keksineet vielä oikeastaan mitään syytä miksi laittaisimme yläkaapit keittiöön.

Muutama viikko sitten kävimme suunnittelemassa vielä viimeisiä yksityiskohtia niin keittiöön, kylppäriin, kodariin kuin vessaankin. Täytyy antaa vahva suositus ja kiitos jo tässä vaiheessa Vantaan Tammiston Puustelliin ja siellä Henri Luminolle. 

Honeymoon

Terveisiä paratiisista! 

Ollaan oltu reilu viikko reissussa, ensin 5 päivää Miamissa ja nyt torstaina saavuimme ihanaan Arubaan. Vielä viikko edessä rentoilua ennen arkeen palaamista!

Ihanaa Joulun aikaa!

Talokaupat

Tärkein hankinta projektin kannalta on nyt tehty; Talokaupat, eli sopimus sisustusta ja LVIS:ää vaille valmiista talopaketista. Heti alkuun oli selvää että talo tulee puusta, joka oli budjetin määrittämä valinta. Se, tuleeko pre-cut- vai elementtiratkaisuna, ei ollut selvää, eikä sillä vieläkään periaatteessa ole merkitystä. Valinta tehtiin muiden ominaisuuksien, kuin valmistustavan ohjaamana. Aivan projektin alkuun, henkisinä kivitalorakentajina, ajateltiin että suunnitellaan talo yksilöllisenä ratkaisuna ja palastellaan urakka pienempiin kokonaisuuksiin, jotta saadaan jokaiselle osa-alueelle mieluinen toteuttaja, 100 % mieluinen lopputulos ja vielä tässä vaiheessa kuviteltu merkittävä kustannussäästö. Kun projekti eteni konkreettisemmaksi, lisää tietoa rakentamisesta ja sen vaativuudesta saatiin, ja kun talokauppiaiden kanssa jutustelut menivät vakavimmiksi, niin huomattiin että yksinkertainen on urakkasopimuksissa ja toteutuksessa kaunista. Jossain vaiheessa harkittiin ainakin minun suunnalta myös vakavasti ihan avaimet käteen- toimitusta (mitä sanan varsinaisessa mielessä ei ole olemassakaan). Lopulta kuitenkin pintamateriaalien ja tuotteiden valikoimat osoittautuivat liian suppeiksi. Totta kai melkein kaiken voi vaihtaa rahalla, mutta siinä se avaimet käteen- ratkaisun taloudellisuus sitten katoaakin. Kunniamainintana pitää sanoa että Sievitalon muuttovalmiin pintamateriaalivalikoima oli yllättävänkin kattava ja laadukas, ja olisi varmaan itselleni riittänyt. Mitä nyt kiintokalustetoimittaja sattui olemaan sieltä tuntemattomammasta päästä eteläsuomalaisille.

Keskustelut sinnikkäimpien talokauppiaiden kanssa (myös oma talotoimittajamme) aloitettiin jo kesällä 2015. Juuli on erityisen iloinen siitä esitemateriaalin määrästä mitä pöydillä ja lattioilla lojui… Varsinainen kilpailukierros käytiin maratoonina kesäkuun alun ja lokakuun lopun (lomakuukausi pyhitettiin kyllä) välillä tänä vuonna. Tarjoukset pyydettiin omien suunnitelmien, jotka siis itse piirsin, pohjalta yhteensä seitsemältä talotoimittajalta. Mukana oikeastaan kaikki, joista oli jossain suhteessa muodostunut positiivinen kuva sinä aikana kun rakentamista suunniteltiin, ja jotka ylipäänsä haluavat talon asiakkaan omista suunnitelmista toteuttaa (yllättävän moni firma nykyjään) ja joilla talous on edes jossain määrin vakaalla pohjalla. Jälkikäteen mietittynä keskustelukumppaneiden määrä oli aika iso ja jo siksi vaati reilusti aikaa, mutta positiivisena puolena se että monesta keskustelusta jäi aina jotain vinkkiä tai mietittävää käteen, kun näissä myyntihommissa on monta rautaista ammattilaista joilla on itse rakentamisestakin mittavaa kokemusta. Loppusuorallakin oli vielä 3-5 toimittajaa, tosin riippuu miten loppusuoran määrittää, joka sekin oli lukumääränä liian monta toiselle vastaava mestari- ehdokkaalle. Hänen palveluksistaan kieltäydyttiin hyvistä suosituksista huolimattakin, kun päätettiin että joltain näistä talofirmoista tilattaisiin toimitus korkeintaan sisustusta vaille valmiina, sekä ilman LVIS-urakointia. Meidän valitsemamme vastaava oli enemmän kuin valmis auttamaan laajemmassakin kilpailutuksessa, sekä jatko urakoiden tekijöiden kartoittamisessa, ja urakkasopimuksissakin. Erittäin tärkeitä asioita ensikertaa rakennuttavalle, jos ei siis halua muuttovalmista.

Designtalo ja Sievitalo olivat mukana sen mielikuvan vuoksi, että nämä pystyisivät hinnan suhteen tiukimmin kilpailemaan. Varmasti muuttovalmiina kyllä, mutta kun pakettia lähti karsimaan niin se etu jäi näennäiseksi tai jopa olemattomaksi. Kastellista odotettiin meidän talon todennäköistä toimittajaa, olihan meillä lähipiiristä useampikin heitä suositteleva, ja Juulin isälläkin kokemusta heidän tuotteiden kasaamisesta. Tällä kertaa kuitenkin surkea myyntityö vei mahdollisuudet ja armottomasti kilpaillussa markkinassa en kokenut että kannattaa ensimmäistä myymälää kauempaa lähteä palvelua etsimään. Samitalosta sai heti vahvan kuvan ja heidän myyntiään hoitikin jo kuvailemani kaltainen asiat osaava kokenut kaveri. Tyypillinen tuote mitä he kuitenkin myyvät ja haluavat myydä, on säältä suojaan rakennettu talopaketti ilman perustuksia ja mitään sisähommia. Ei sinänsä ongelma, oltaisiin varmasti kaikelle puuttuvalle löydetty tekijät, mutta siinä se kuuluisa vaiva ja raha eivät olisi varmasti menneet optimaalisesti. Samitalolla oli tähänkin kyllä ratkaisu, mutta heidän yhteistyökumppaninsa hinnoittelu ja joustavuus jatkourakan sisällön suhteen ei ollutkaan enää niin timanttisella tasolla kuin Keijon toiminta. Vastaavalla laajuudella tarjosi myös Planiatalo, jonka myyjälle Artolle pitää antaa kyllä erityismaininta mahtavista neuvoista ja juttelutuokioista. Tällä kertaa ne eivät johtaneet kauppoihin kun vastapuolella oli epävarmempi ensirakentaja, mutta en kyllä jättäisi seuraavallakaan kertaa Artolta tarjousta pyytämättä! Näistä keskusteluista haaviin jäi mm. vastaava mestarimme, lopulta valittu LVIS urakoitsija, monta hyvää käytännön vinkkiä ja ensimmäisenä talotoimittajana luonnostasoiset kuvat, jotta päästiin ihailemaan omaa luomustamme edes hieman todellisuudentuntuisemmin.

Lopulta jäljellä oli Jetta-talo, ja heidän tarjouksensa ulkoa valmiista (pl. kattoturva ja sadevesijärj. & terassit) ja sisältä levyvalmiista talosta mukaan lukien LVIS yhteistyökumppaneidensa toteuttamana. Tätäkin toimituslaajuutta ehdittiin vatkata eestaas useampaan otteeseen ja lopulta LVIS ei tulekaan Jetta-talon kautta. Ei vähiten palvelualttiutensa ja kisakestävyytensä johdosta, tehtiin mielellämme kaupat Kiviluoman Juhan kanssa talopaketista, jonka uskomme myyjän sanoin olevan erinomainen sijoitus tulevaisuuteen hyvän lämmöneristävyyden ja tiiveyden (mittaus sovittu tehtävän ennen kun seinät laitetaan umpeen) johdosta. Myös heidän käyttämänsä yhteistyökumppanit (Perustava, Pihla ikkunat, Kaskipuu ovet, Ruukki katot, Tulikivi takka + OnPiippu, Puzer…) menevät läpi meidän tiheästä seulasta. Nyt on siis suurin osa tärkeistä yhteistyökumppaneista ja toimittajista valittu. Laitetaan vielä erikseen juttua jokaisesta niistä, mutta nyt keskitytään saamaan rakennuslupa sisään ennen vuoden vaihdetta.

Taloajatuksia

Etenkin Ossi on selaillut varmaan koko sen ajan kuin ollaan tunnettu eri talotoimittajien mallistoja etsien sitä unelmaa, joka joskus toteutetaan. Kun vihdoin tuli ajankohtaiseksi etsiä sopivaa talomallia meidän tontille ei molempia miellyttävää ratkaisua yhtäkkiä löytynytkään. Yhtenä päivänä Ossi olikin sitten piirtänyt talon pohjan yhdistelemällä muutaman eri talomallin elementtejä.

Talolle oli oikeastaan muutamia toiveita, joista ei haluttaisi tinkiä:

• 3 makuuhuonetta
• Erillinen talousrakennus, josta löytyy puulämmitteinen sauna
• Avoin ja avara olohuone- ja keittiötila
• Walk in -vaatehuone
• kodinhoitohuone ja kuraeteinen

Ei siis mitään kovin ihmeellistä, mutta nykyiseen asuntoon nähden luksusta. Esimerkiksi kodinhoitohuonetta meillä ei nykyisellään ole vaan pyykkihuolto on ripoteltu kylpyhuoneen ja vierashuoneen yhteyteen. Alkujaan olimme toivoneet, että saunarakennuksen yhteyteen olisi voitu rakentaa myös "anopin maja" eli pieni oleskelutila, johon olisi voinut tarvittaessa majoittaa vieraita. Se kuitenkin neuvottiin suosiolla jättämään pois suunnitelmista, kun sitä alustavasti rakennustarkastajalta tiedusteltiin.

Ensimmäinen versio Ossin piirtämästä pohjakuvasta oli siis ruutupaperille suunnilleen mittakaavaan piirretty "miehinen versio". Itse pyörittelin kuvaa hetken ja halusin siihen muutamia muutoksia käytännöllisyyden takia. Esimerkiksi kodinhoitohuoneessa ei ollut yhtään pöytätasoa, jonka minä näen ehdottoma edes lyhyenä pätkänä. Saunarakennuksessa taas ei ollut vessaa, joka minusta oli ihan ehdoton, vaikka se viekin tärkeitä neliöitä pukuhuoneesta ja suihkutilasta. Minulla oli myös omia näkemyksiä ikkunoiden sijanneista ja niiden ko'oista sekä keittiön järjestyksestä.

Tuon pohjakuvan ja muutaman muun ajatuksen kanssa lähinnä Ossi on käynyt kilpailuttamssa talotoimittajia kesäkuusta alkaen. Minä olen ollut välillä mukana viisastelemassa tai menettämässä hermoja, kun niissä tapaamisissa vain kesti ja kesti ja kesti.. Toki nämä päätökset on isoja ja niitä on hyvä vääntää ja kääntää tarkasti, mutta minun kärsivällisyydelle tämä oli ihan liikaa taas. Luotan kuitenkin Ossin arviointikykyyn tässäkin asiassa ja viisastelen sitten jälkikäteen, jos tarve vaatii :) Kauppa talotoimituksesta on nyt tehty ja Ossi saakin jossain vaiheessa avata siihen liittyviä asioita enemmän.

Meidän tontti

Tonttihan ostettiin jo toukokuussa, nyt siitä kuitenkin vähän tarinaa. 660 neliötä rakentamatonta maata Espoossa lähellä Helsingin rajaa, rakennusoikeutta 145 neliötä (e=0,22) + 15 % varastotiloille yms. Juuri sopivan kokoinen ja muotoinen tontti toteuttaa toiveemme 1-tasoisesta talosta. Pääkaupunkiseudulla on vaikea löytää sopivaa tonttia suotuisilla perustamisolosuhteilla, ja tässä teimmekin kompromissin ja hyväksyimme sen että talo tulisi paaluttaa tontin pehmeän maakerroksen vuoksi. Meidän 1-kerroksisen puutalon tapauksessa pistepaino tosin on pienin mahdollinen, mutta paalutuksen lisäksi tuleva tuulettuva alapohja ontelolaatoilla toteutettuna osoittautui yllättävän arvokkaaksi. Tuleepahan ainakin hyvät ja varmat perustukset talolle.

Toinen tonttivaihtoehtomme loppusuoralla olisi ollut tämän vastakohta mutta tuskin pohjatöiltään yhtään edullisempi. Talo olisi pitänyt rakentaa kahteen tasoon rinteeseen toisen tason ollessa kellari, ja louhimiselta ei tuolla tontilla olisi voitu välttyä. Tonttitie olisi pitänyt rakentaa alusta lähtien ja louhia vesi-, viemäri- ja sähköliittymät sen alle. Nyt meillä on tonttitie suurilta osin jo rakennettu ja kaikki liittymät takatonttimme rajalle asti vedettynä.

Tontilla pystyy jo hyvin fiilistelemään kuinka poikkeuksellisen yksityinen ja näkösuojattu oleskelupihastamme ja olohuoneen isoista ikkunoista tulee, kun talousrakennuksemme rajaa meidän ja etutontin pihat, ja takanamme on pieni puistoalue. Pohjoispuolelle ei tule kuin pieniä ikkunoita, ja etelässä tonttia suojaa ankarimmalta auringonpaisteelta komea vanha tammi. Saa nähdä kuinka monta noin kymmenestä omenapuustamme pystymme säilyttämään. Tai montako Juuli sallii säilyttää J

Tontin etsintä

Lähtökohtamme tontin etsinnälle oli joko äärimmäisen helppo tai harvinaisen sekainen, riippuu miten sitä katsoo. Emme olleet lyöneet lukkoon mitään tiettyä aluetta jolla se pitäisi sijaita. Omat työpaikkamme jotka sijaitsevat hyvin etäällä toisistaan Helsingissä ja Espoossa muodostivat ääriviivat jonka väliltä tuleva asuinalue olisi hyvä löytää. Hyvät liikenneyhteydet ja palvelut lähellä olivat ehdottomia kriteereitä jo Juulin mainitseman Vihdin fiaskon jälkeen :) Vaadimme alueelta myös hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallisuutta, johon olemme tottuneet nykyisessä asunnossamme. Tulevaisuuden kannalta hyvät koulut ja päiväkodit lähellä eivät olisi myöskään pahitteeksi. Näistä asetelmista lähdettiin.

Oma ensimmäinen ajatukseni oli tontti tutuilta lapsuuden nurkilta koillis-Helsingistä, alle 10 kilometrin päässä nykyisestä kodistamme. Kävinkin keväällä ja kesällä 2015 katselemassa useamman tontin alueelta, ja muutenkin kartoittamassa koiran kanssa kävellessä mieluisimpia katuja ja potentiaalisia tontteja. Juulin työmatka olisi kuitenkin pidentynyt entisestään ja olisi jo kohtuuton niin matkan kuin ruuhkienkin suhteen. Tarjontaa tonteista oli kuitenkin hyvin kun kyseessä oli vuoden otollisin ajankohta tontin myynnille. Saimme tästä hyvän vertailukohdan ja tavoitebudjetin rakennuspaikalle.

Sitten siirrettiin katseet jo aiemmin keskusteltuun Espooseen, josta kävimme jo valmiitakin taloja katselemassa. Ajattelin että kaikki kivet käännetään ja en ollut tyytyväinen hiljentyneen rakentamisen ja asunnon hintojen laskun aiheuttamaan tilanteeseen, jossa sopivia tontteja ei ollut juurikaan tarjolla. Syksyllä 2015 jaoin Laaksolahteen lehtisiä, jossa tarjouduttiin ostamaan tontti. Muutama yhteydenotto tuli ja keskustelujakin käytiin, mutta kauppoihin ne eivät edenneet. Samalla katsottiin tontteja myös eteläisestä Espoosta ajatuksella että Juulin työmatka olisi mahdollisimman lyhyt. Tarjontaa oli huomattavasti paremmin kuin pohjoisemmasta Espoosta, ja Nöykkiön 0,20 tehokkuusluvun kaava kiinnosti, koska se tarkoitti että samalla rahalla saadaan enemmän pihaa ja toivomamme yksitasoratkaisu istuisi siihen paremmin kuin tiiviille 0,25-0,30 kaava-alueelle. Alue tuntui kuitenkin molemmille oudolta eikä meillä ollut mitään kokemuksia sieltä tai tuttuja lähimainkaan. Muutaman tonttiesittelyn jälkeen siirrettiin katseet muualle, ei vähiten sen takia että jokainen tontti ko. alueelta oli isompi kokonaisuus johon myyjällä tarkoituksena löytää samaan aikaan useampi ostaja ja jättää tontin lohkominen sekä vanhojen rakennusten purkaminen ostajille. Tällaiselle tontin myyjälle ei jää usein muuta vaihtoehtoa kuin myydä grynderille. Pienellä rohkeudella voisi tontin jo kehittää itse ja ehkä saada parempaa hintaa ja ylipäänsä kauppaa aikaiseksi muidenkin kuin ammattirakentajien kanssa…

Näistä kokemuksista viisastuneena huomasimme, että samalla hintaa sai jo pienempiä tontteja nykyisen asunnon lähimaastosta. Budjetti oli siis peruuttamattomasti kasvanut alkuperäisestä :) Me olimme tuossa vaiheessa jo melkoisen kiintyneitä asuinalueeseemme, eikä suurempia syitä vaihtaa maisemaa ollut. Talvella tehtiin tarjoukset parista tontista kilometrin säteellä nykyisestä asunnosta, toinen viereisellä kadulla jokailtaisen koiran ulkoilutusreitin varrella. Ensimmäinen meni ohi kun kyseessä oli hankala kokonaisuus, jossa kolme pienempää lohkottavaa tonttia, ja toisen ostajan toiveet menivät edelle kun tarjoutui ottamaan kaksi tonttia. Rakennusalan ammattilainen kuulemma. No jaa, kovin ammattimaista kuvaa en hänen toimista itse saanut. Kun kaupat olivat jo hyvin pitkällä ja asiat mielestäni sovittu, niin sieltä todettiin että tonttikoot eivät olleetkaan ok. Jaaha, meidän pitäisi siis pystyä niistämään vielä tärkeitä neliöitä pois jo postimerkin kokoiselta palaselta. Ei ollut kuulemma osannut hahmottaa mittoja ison tontin kartasta, ja asia valkeni vasta kun kaupungilta saatiin koelaskenta. Voi, voi, toivottavasti varsinainen rakennusprojekti sujuu parempien mittausten tahdittamana… Toinen vaihtoehto lähikadulta ei ikinä ottanut tulta alleen kun emme saaneet tarjouksellemme vastinetta vaikka kuinka yritin. Hankala senkin suhteen että tuosta tontista ei ollut pyyntihintaa, kun myytiin joko yhdessä vanhan omakotitalon kanssa, tai erillisenä tonttina. Vain koko kiinteistölle oli kuitenkin hintapyyntö. Klassinen tapaus erimielisistä kuolinpesän osakkaista joilla ei akuuttia rahantarvetta ollut, sääliksi kävi jopa välittäjää.

Lopulta oli jäljellä kaksi tonttia Espoosta. Toinen jo pitempään keskusteluissa ollut pienempi rinnetontti, jossa purettava vanha mökki. Viime metreillä eteen tuli juuri sopivan kokoinen vanhan talon lohkottava takatontin puutarha jo rakennetulta ja idylliseltä alueelta todella hyvien liikenneyhteyksien varrella, ja lähialueiden kiivaan rakentamisen myötä, entisestään paranevien palveluiden läheisyydessä. Tästä jälkimmäisestä, meidän uuden kodin paikasta, seuraavassa kirjoituksessa lisää.

-Ossi