Tontin etsintä

Lähtökohtamme tontin etsinnälle oli joko äärimmäisen helppo tai harvinaisen sekainen, riippuu miten sitä katsoo. Emme olleet lyöneet lukkoon mitään tiettyä aluetta jolla se pitäisi sijaita. Omat työpaikkamme jotka sijaitsevat hyvin etäällä toisistaan Helsingissä ja Espoossa muodostivat ääriviivat jonka väliltä tuleva asuinalue olisi hyvä löytää. Hyvät liikenneyhteydet ja palvelut lähellä olivat ehdottomia kriteereitä jo Juulin mainitseman Vihdin fiaskon jälkeen :) Vaadimme alueelta myös hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallisuutta, johon olemme tottuneet nykyisessä asunnossamme. Tulevaisuuden kannalta hyvät koulut ja päiväkodit lähellä eivät olisi myöskään pahitteeksi. Näistä asetelmista lähdettiin.

Oma ensimmäinen ajatukseni oli tontti tutuilta lapsuuden nurkilta koillis-Helsingistä, alle 10 kilometrin päässä nykyisestä kodistamme. Kävinkin keväällä ja kesällä 2015 katselemassa useamman tontin alueelta, ja muutenkin kartoittamassa koiran kanssa kävellessä mieluisimpia katuja ja potentiaalisia tontteja. Juulin työmatka olisi kuitenkin pidentynyt entisestään ja olisi jo kohtuuton niin matkan kuin ruuhkienkin suhteen. Tarjontaa tonteista oli kuitenkin hyvin kun kyseessä oli vuoden otollisin ajankohta tontin myynnille. Saimme tästä hyvän vertailukohdan ja tavoitebudjetin rakennuspaikalle.

Sitten siirrettiin katseet jo aiemmin keskusteltuun Espooseen, josta kävimme jo valmiitakin taloja katselemassa. Ajattelin että kaikki kivet käännetään ja en ollut tyytyväinen hiljentyneen rakentamisen ja asunnon hintojen laskun aiheuttamaan tilanteeseen, jossa sopivia tontteja ei ollut juurikaan tarjolla. Syksyllä 2015 jaoin Laaksolahteen lehtisiä, jossa tarjouduttiin ostamaan tontti. Muutama yhteydenotto tuli ja keskustelujakin käytiin, mutta kauppoihin ne eivät edenneet. Samalla katsottiin tontteja myös eteläisestä Espoosta ajatuksella että Juulin työmatka olisi mahdollisimman lyhyt. Tarjontaa oli huomattavasti paremmin kuin pohjoisemmasta Espoosta, ja Nöykkiön 0,20 tehokkuusluvun kaava kiinnosti, koska se tarkoitti että samalla rahalla saadaan enemmän pihaa ja toivomamme yksitasoratkaisu istuisi siihen paremmin kuin tiiviille 0,25-0,30 kaava-alueelle. Alue tuntui kuitenkin molemmille oudolta eikä meillä ollut mitään kokemuksia sieltä tai tuttuja lähimainkaan. Muutaman tonttiesittelyn jälkeen siirrettiin katseet muualle, ei vähiten sen takia että jokainen tontti ko. alueelta oli isompi kokonaisuus johon myyjällä tarkoituksena löytää samaan aikaan useampi ostaja ja jättää tontin lohkominen sekä vanhojen rakennusten purkaminen ostajille. Tällaiselle tontin myyjälle ei jää usein muuta vaihtoehtoa kuin myydä grynderille. Pienellä rohkeudella voisi tontin jo kehittää itse ja ehkä saada parempaa hintaa ja ylipäänsä kauppaa aikaiseksi muidenkin kuin ammattirakentajien kanssa…

Näistä kokemuksista viisastuneena huomasimme, että samalla hintaa sai jo pienempiä tontteja nykyisen asunnon lähimaastosta. Budjetti oli siis peruuttamattomasti kasvanut alkuperäisestä :) Me olimme tuossa vaiheessa jo melkoisen kiintyneitä asuinalueeseemme, eikä suurempia syitä vaihtaa maisemaa ollut. Talvella tehtiin tarjoukset parista tontista kilometrin säteellä nykyisestä asunnosta, toinen viereisellä kadulla jokailtaisen koiran ulkoilutusreitin varrella. Ensimmäinen meni ohi kun kyseessä oli hankala kokonaisuus, jossa kolme pienempää lohkottavaa tonttia, ja toisen ostajan toiveet menivät edelle kun tarjoutui ottamaan kaksi tonttia. Rakennusalan ammattilainen kuulemma. No jaa, kovin ammattimaista kuvaa en hänen toimista itse saanut. Kun kaupat olivat jo hyvin pitkällä ja asiat mielestäni sovittu, niin sieltä todettiin että tonttikoot eivät olleetkaan ok. Jaaha, meidän pitäisi siis pystyä niistämään vielä tärkeitä neliöitä pois jo postimerkin kokoiselta palaselta. Ei ollut kuulemma osannut hahmottaa mittoja ison tontin kartasta, ja asia valkeni vasta kun kaupungilta saatiin koelaskenta. Voi, voi, toivottavasti varsinainen rakennusprojekti sujuu parempien mittausten tahdittamana… Toinen vaihtoehto lähikadulta ei ikinä ottanut tulta alleen kun emme saaneet tarjouksellemme vastinetta vaikka kuinka yritin. Hankala senkin suhteen että tuosta tontista ei ollut pyyntihintaa, kun myytiin joko yhdessä vanhan omakotitalon kanssa, tai erillisenä tonttina. Vain koko kiinteistölle oli kuitenkin hintapyyntö. Klassinen tapaus erimielisistä kuolinpesän osakkaista joilla ei akuuttia rahantarvetta ollut, sääliksi kävi jopa välittäjää.

Lopulta oli jäljellä kaksi tonttia Espoosta. Toinen jo pitempään keskusteluissa ollut pienempi rinnetontti, jossa purettava vanha mökki. Viime metreillä eteen tuli juuri sopivan kokoinen vanhan talon lohkottava takatontin puutarha jo rakennetulta ja idylliseltä alueelta todella hyvien liikenneyhteyksien varrella, ja lähialueiden kiivaan rakentamisen myötä, entisestään paranevien palveluiden läheisyydessä. Tästä jälkimmäisestä, meidän uuden kodin paikasta, seuraavassa kirjoituksessa lisää.

-Ossi

Miksi rakentamaan?

Tänään koiran kanssa lenkkeillessä mietimme miksi oikeastaan päätimmekään lähteä rakentamaan taloa. Nykyistä asuntoa ostaessamme olimme laskeneet, että uuteen isompaan asuntoon muuttaminen voisi olla ajankohtaista noin viiden vuoden kuluttua. Nopeaa myyntiä varten emme olisi tehneet remonttia niin suurella hartaudella. Viime vuoden alussa Pohjois-Karjalasta kotiin ajaessamme Ossi heitti ilmoille ehdotuksen uuden isomman kodin etsimisestä. Minä aloin välittömästi googlailemaan isompia asuntoja. Nopeasti nälkä alkoi kasvaa ja rivitalon pätkät kotimme naapurustosta vaihtui pari- ja omakotitalojen katseluun laajemmin pk-seudulta. Asioista keskustellessamme huomasimme, että emme halua enää alkaa remontoimaan "vanhasta" uutta vaan hankkia valmiin paketin.

Kriteereiksi uudelle kodille oli asetettu seuraavia asioita:

• pk-seudulla
• uusi, rakennettu 2010 -luvulla
• minimissään 3 makuuhuonetta
• avarat oleskelutilat
• energiataloudellinen, pienet käyttökustannukset
• takka
• toimiva ja tyylikäs keittiö reilulla laskutilalla
• tilavat sauna ja kylpyhuonetilat
• kodinhoitohuone/kuraeteinen
• autokatos/-talli

kuva

Sopivia asuntoja etsiessämme löysimme Vihdistä meidän toiveitamme vastaavan talon. Talon tilat oli järjestetty hyvin ja pintamateriaalit olivat meille mieleisiä, vaikka talo oli rakennettu juuri vuonna 2010. Kävimme katsomassa taloa useaan otteeseen ja ihastus sitä kohtaan kasvoi aina. Kuitenkin minua kalvoi aina sieltä kotiin ajaessa pieni paha mieli ja haikeus. Olimme jo jättämässä tarjousta talosta, kun ahdistus iski oikeasti. Tajusin että Vihti on aivan liian kaukana kaikesta, etenkin minun sosiaalisesta elämästä. Minulla ei olisi Vihdissä yhtään mitään! Hieman dramaattisesti kysyin Ossilta, että kiinnitänkö puihin lappuja, joissa etsitään ystävää tositarkoituksella. Nyt ajan kuluessa myös Ossi on ollut ehdottomasti samaa mieltä kanssani. Onneksi "ahdistus" iski ennen mahdollisia kauppoja eikä, siinä vaiheessa, kun muuttoa tehdään.

kuva

Vihdin asunnon jälkeen kävimme katsomassa paria taloa Helsinki-Espoo-Vantaa akselilta. Joitakin mieleisiä emme ehtineet edes käydä katsomassa, kun ne oli jo myyty. Aloimme ymmärtää, että emme saa hinta-laatusuhteeltaan meitä miellyttävää valmista taloa haluamaltamme alueelta. Lopulta aloimme tulla siihen tulokseen, että saamme parhaiten toiveitamme vastaavan talon rakennuttamalla sen itse. Tästä alkoi armoton tontin etsiminen, joka kesti yli puoli vuotta. Tämän osuuden projektista on pitkälti hoitanut Ossi, joten hän saa kirjoittaa tontin etsimisestä tarkemmin seuraavalla kerralla.

-Juuli

Uudelle alulle uusi nimi..

Elämä on muuttunut viimeisten vuosien aikana paljon. Siksi onkin hyvä aika jättää jäähyväiset Ruvella -blogille ja aloittaa alusta uudella nimellä. Samalla mr O astuu mukaan ja tulee kirjoittamaan osan postauksista (varmaan ne tylsimmät ja samalla tärkeimmät).

60 neliötä lisää siivottava -blogi tulee siis kertomaan meidän perheen elämästä ja etenkin meillä edessä olevasta talon rakennuksesta. Tavoitteena on käydä läpi jokainen rakentamisen vaihe, niin iloineen kuin suruineenkin. Pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja huumoria tullaan varmasti tarvitsemaan, mutta sitähän meiltä onneksi löytyy :)

8 kuukautta

8 kuukautta aikaa viimeisestä postauksesta. Siinä ajassa on tapahtunut paljon ihania asioita, myös aika isoja muutoksia. Ehkä suurimpana se, että olen nykyisin onnellinen rouva N! Häistä on aikaa melkein 2 kuukautta ja silti lähes päivittäin palaan katsomaan kuvia ja videoita ihanasta päivästämme <3

Olemme myös tehneet ison hankinnan. Ostimme nääs tontin Espoosta ja rattaat pyörii jo sen eteen, että saisimme alkaa rakentaa ensimmäistä omaa taloamme. Rakentamisen myötä on aikomuksena herätellä tätä blogia henkiin. Yritän saada tuon AVIOmiehenkin innostumaan tästä hommasta niin, että se voisi kirjoitella osan postauksista :)

Kotikuvia instagramista

Syksy on jo pitkällä jka pikkuhiljaa lähdetään valmistautumaan jouluun. Luonnoksissa on muutama postaus liittyen syksyyn ja jouluun, mutta kuvitus niistä puuttuu vielä. Ajattelinkin nyt vilauttaa vähän kotikuvia instagramista, joka on blogia aktiivisempi :)

Ihanaa huomenna alkavaa joulukuuta <3

Kaunis ja kutsuva petaus

Viime vuosina, olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota kauniin ja kutsuvan petauksen luomiseen. Kaunis ja kutsuvat petaus ei vaadi rakettitiedettä. Itse uskon, että neutraalinvärinen päiväpeite, pehmoinen viltti ja  tyynyt riittää. Tyynyt, joita on paljon ja jotka ovat väreiltään helposti yhdistettävissä erilaisiin petivaatteisiin (jos siis kuosit tai värit vaihtelee).

Sisustustyynyissä hyvänä etuna on niiden irroitettavat päälliset, jolloin ne saa tarvittaessa vaihdettua, jottei sisustyynyjä tarvitse ostaa aina uutena. Tyynynpäälliset säilyvät pienessä tilassa ja niitä voi helposti ja nopeasti vaihdella mielen mukaan.

Postauksessa käyttämissäni kuvissa on käytössä pääsääntöisesti samat tyynyt. Niitä lisäillään, käännellään, poistellaan ja päällisiä vaihdellaan toivotunlaisen petauksen saamiseksi.

Meillä ei jakseta ihan joka päivä pedata sänkyä. Kun se on tehty, on illalla parasta päästä hyppäämään tyynymeren keskelle köllimään hetkeksi ennen lakanoihin sukeltamista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Kauniita unia :)

eka osa ruuhkavuosista?

Viime postauksesta on jo monta kuukautta. Meillä taitaa olla menossa harjoitusosa ruuhkavuosista. Ilokseni pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Surukseni se vaatii veronsa vapaa-ajasta :D Koulu, kokoaikainen työ ja häiden suunnittelu vaatii veronsa ja vähäisen vapaa-ajan yritän pyhittää tuolle miehekkeelle ja ystäville. Työrintamalla tapahtuu nyt vielä muutoksia, kun siirryn uusiin tehtäviin kuukauden kuluttua. Nyt saakin hiki hatussa touhottaa menemään, että voi hyvällä omallatunnolla jättää vanhat työt taakse ja siirtyä uusien pariin :)

maailman ihanin mies hemmotteli työillan jälkeen <3

Kaikki siis hyvin, Yritän syksyn edetässä elvyttää blogia ja haravoida kalenterista aikaa tälle harrastukselle :)