Miksi rakentamaan?

Tänään koiran kanssa lenkkeillessä mietimme miksi oikeastaan päätimmekään lähteä rakentamaan taloa. Nykyistä asuntoa ostaessamme olimme laskeneet, että uuteen isompaan asuntoon muuttaminen voisi olla ajankohtaista noin viiden vuoden kuluttua. Nopeaa myyntiä varten emme olisi tehneet remonttia niin suurella hartaudella. Viime vuoden alussa Pohjois-Karjalasta kotiin ajaessamme Ossi heitti ilmoille ehdotuksen uuden isomman kodin etsimisestä. Minä aloin välittömästi googlailemaan isompia asuntoja. Nopeasti nälkä alkoi kasvaa ja rivitalon pätkät kotimme naapurustosta vaihtui pari- ja omakotitalojen katseluun laajemmin pk-seudulta. Asioista keskustellessamme huomasimme, että emme halua enää alkaa remontoimaan "vanhasta" uutta vaan hankkia valmiin paketin.

Kriteereiksi uudelle kodille oli asetettu seuraavia asioita:

• pk-seudulla
• uusi, rakennettu 2010 -luvulla
• minimissään 3 makuuhuonetta
• avarat oleskelutilat
• energiataloudellinen, pienet käyttökustannukset
• takka
• toimiva ja tyylikäs keittiö reilulla laskutilalla
• tilavat sauna ja kylpyhuonetilat
• kodinhoitohuone/kuraeteinen
• autokatos/-talli

kuva

Sopivia asuntoja etsiessämme löysimme Vihdistä meidän toiveitamme vastaavan talon. Talon tilat oli järjestetty hyvin ja pintamateriaalit olivat meille mieleisiä, vaikka talo oli rakennettu juuri vuonna 2010. Kävimme katsomassa taloa useaan otteeseen ja ihastus sitä kohtaan kasvoi aina. Kuitenkin minua kalvoi aina sieltä kotiin ajaessa pieni paha mieli ja haikeus. Olimme jo jättämässä tarjousta talosta, kun ahdistus iski oikeasti. Tajusin että Vihti on aivan liian kaukana kaikesta, etenkin minun sosiaalisesta elämästä. Minulla ei olisi Vihdissä yhtään mitään! Hieman dramaattisesti kysyin Ossilta, että kiinnitänkö puihin lappuja, joissa etsitään ystävää tositarkoituksella. Nyt ajan kuluessa myös Ossi on ollut ehdottomasti samaa mieltä kanssani. Onneksi "ahdistus" iski ennen mahdollisia kauppoja eikä, siinä vaiheessa, kun muuttoa tehdään.

kuva

Vihdin asunnon jälkeen kävimme katsomassa paria taloa Helsinki-Espoo-Vantaa akselilta. Joitakin mieleisiä emme ehtineet edes käydä katsomassa, kun ne oli jo myyty. Aloimme ymmärtää, että emme saa hinta-laatusuhteeltaan meitä miellyttävää valmista taloa haluamaltamme alueelta. Lopulta aloimme tulla siihen tulokseen, että saamme parhaiten toiveitamme vastaavan talon rakennuttamalla sen itse. Tästä alkoi armoton tontin etsiminen, joka kesti yli puoli vuotta. Tämän osuuden projektista on pitkälti hoitanut Ossi, joten hän saa kirjoittaa tontin etsimisestä tarkemmin seuraavalla kerralla.

-Juuli

Uudelle alulle uusi nimi..

Elämä on muuttunut viimeisten vuosien aikana paljon. Siksi onkin hyvä aika jättää jäähyväiset Ruvella -blogille ja aloittaa alusta uudella nimellä. Samalla mr O astuu mukaan ja tulee kirjoittamaan osan postauksista (varmaan ne tylsimmät ja samalla tärkeimmät).

60 neliötä lisää siivottava -blogi tulee siis kertomaan meidän perheen elämästä ja etenkin meillä edessä olevasta talon rakennuksesta. Tavoitteena on käydä läpi jokainen rakentamisen vaihe, niin iloineen kuin suruineenkin. Pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja huumoria tullaan varmasti tarvitsemaan, mutta sitähän meiltä onneksi löytyy :)

8 kuukautta

8 kuukautta aikaa viimeisestä postauksesta. Siinä ajassa on tapahtunut paljon ihania asioita, myös aika isoja muutoksia. Ehkä suurimpana se, että olen nykyisin onnellinen rouva N! Häistä on aikaa melkein 2 kuukautta ja silti lähes päivittäin palaan katsomaan kuvia ja videoita ihanasta päivästämme <3

Olemme myös tehneet ison hankinnan. Ostimme nääs tontin Espoosta ja rattaat pyörii jo sen eteen, että saisimme alkaa rakentaa ensimmäistä omaa taloamme. Rakentamisen myötä on aikomuksena herätellä tätä blogia henkiin. Yritän saada tuon AVIOmiehenkin innostumaan tästä hommasta niin, että se voisi kirjoitella osan postauksista :)

Kotikuvia instagramista

Syksy on jo pitkällä jka pikkuhiljaa lähdetään valmistautumaan jouluun. Luonnoksissa on muutama postaus liittyen syksyyn ja jouluun, mutta kuvitus niistä puuttuu vielä. Ajattelinkin nyt vilauttaa vähän kotikuvia instagramista, joka on blogia aktiivisempi :)

Ihanaa huomenna alkavaa joulukuuta <3

Kaunis ja kutsuva petaus

Viime vuosina, olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota kauniin ja kutsuvan petauksen luomiseen. Kaunis ja kutsuvat petaus ei vaadi rakettitiedettä. Itse uskon, että neutraalinvärinen päiväpeite, pehmoinen viltti ja  tyynyt riittää. Tyynyt, joita on paljon ja jotka ovat väreiltään helposti yhdistettävissä erilaisiin petivaatteisiin (jos siis kuosit tai värit vaihtelee).

Sisustustyynyissä hyvänä etuna on niiden irroitettavat päälliset, jolloin ne saa tarvittaessa vaihdettua, jottei sisustyynyjä tarvitse ostaa aina uutena. Tyynynpäälliset säilyvät pienessä tilassa ja niitä voi helposti ja nopeasti vaihdella mielen mukaan.

Postauksessa käyttämissäni kuvissa on käytössä pääsääntöisesti samat tyynyt. Niitä lisäillään, käännellään, poistellaan ja päällisiä vaihdellaan toivotunlaisen petauksen saamiseksi.

Meillä ei jakseta ihan joka päivä pedata sänkyä. Kun se on tehty, on illalla parasta päästä hyppäämään tyynymeren keskelle köllimään hetkeksi ennen lakanoihin sukeltamista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Kauniita unia :)

eka osa ruuhkavuosista?

Viime postauksesta on jo monta kuukautta. Meillä taitaa olla menossa harjoitusosa ruuhkavuosista. Ilokseni pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Surukseni se vaatii veronsa vapaa-ajasta :D Koulu, kokoaikainen työ ja häiden suunnittelu vaatii veronsa ja vähäisen vapaa-ajan yritän pyhittää tuolle miehekkeelle ja ystäville. Työrintamalla tapahtuu nyt vielä muutoksia, kun siirryn uusiin tehtäviin kuukauden kuluttua. Nyt saakin hiki hatussa touhottaa menemään, että voi hyvällä omallatunnolla jättää vanhat työt taakse ja siirtyä uusien pariin :)

maailman ihanin mies hemmotteli työillan jälkeen <3

Kaikki siis hyvin, Yritän syksyn edetässä elvyttää blogia ja haravoida kalenterista aikaa tälle harrastukselle :)

Tyylikäs poikamiesboxi

Tämän postauksen olen halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa, mutta aika on ollu viime viikkoina todella kortilla. Mennään nelisen vuotta ajassa taaksepäin, jolloin tapasin ihanan avomieheni. Ensimmäisellä kerralla tapasimme iltakävelyn merkeissä ja seuraavalla parilla kerralla O kurvasi Bemarillaan luokseni. Jännitin hirveästi O:n luokse menemistä. Vaikka hän oli päällepäin todella siisti ja tyylikäs, odotin jostain syystä pimeää, homsuista ja hieltä haisevaa poikamiesboxia. Yllätys oli todella suuri, kun pääsin asuntoon sisälle.

Asunto oli todella valoisa ja vaalea. Sisustus oli minimalistinen ja ratkaisut olivat mielestäni erittäin tyylikkäitä ja sopivan maskuliinisia. Tuolloin O oli ehtinyt asua asunnossaan puolisen vuotta. Kun asunto laitettiin myyntiin reilu vuosi ensitapaamisestamme se meni kaupaksi välittömästi.

Uskoisitko, että tämän asunnon on remontoinut ja sisustanut kolmekymppinen mies?

Mua kiinnostaisi nähdä millaisia "poikamiesboxeja" teidän kumppaneilla on ollut?