Pintavalintoja - Päävessa

Voisikohan tätä vaihetta alkaa jo kutsua loppusuoraksi, kun talossa on pintojen laitto pitkällä ja ensi viikolla tulee kiintokalusteet. Nyt alkaa pintavalitoja postaus-sarja, jossa kerron hieman tarkemmin mitä valintoja olemme tehneet kuhunkin huoneeseen. Aloitetaan talon "päävessasta".

Vessaa suunnitellessa halusimme tuoda sinne hieman "itämaista" tunnelmaa. Mietittiin pitkään, kuinka se saadaan aikaiseksi ilman, että budjetti paukkuu liikaa ja se on vielä hyvällä maulla toteutettu. Päädyimme ratkaisuun, jossa vessan pari seinää maalataan Tikkurilan Tunto Hieno-struktuurimaalilla. Pohjan sävyksi valittiin graniitti (K499) ja päälle lastattiin Dolomiitti (J487) sävyä.

WC:n takaseinässä on mattavalkoista Arabesque-laattaa (Ara 1670 Talco) ja allaskalusteen taakse mattavalkoista 30x60 kokoista laattaa (TH White Matt). Lattiaan tulee 10x10  kokoista vaalean harmaata kaakelia (PPA MINOS ASH, NM10149), joka on samaa sävyä, kuin talon ison tilan lattia. Kaikki laatat päädyttiin hankkimaan laattapisteeltä.

Vessan allaskaluste tulee Puustellilta. Sen kaveriksi asennettaan vaalea marmoritaso, johon tulee altakiinnitetty Bathco (Torino 0051) -allas. Hanaksi tulee Tapwell (evo 078K) ja pöntöksi IDO sevenDimage, Geberitin elementillä ja painonapilla. Seinälle vielä iso peili ja jostain kivat kupariset pyyhekoukut ja wc-paperirulla teline. Hyvä tästä tulee varmasti!

Vaatehuone

Tietynlaista ylellisyyttä elämään tuo mielestäni isot ja avarat vaatesäilytystilat. Nykyisestä kodistamme makuuhuoneemme yhteydestä löytyy pukeutumistila isoine vaatekaappineen. Tulevaan taloon taas rakentuu makuuhuoneen yhteyteen vaatehuone, josta on käynti läpi myös kodinhoitohuoneeseen.

Vaatehuoneen kaapistot tulevat mitä todennäköisimmin Ikeasta. Olen yrittänyt nyt pari kertaa piirtää Ikean suunnitteluohjelmalla vaatekaappia, mutta jostain syystä se ei ole ollut täysin yhteistyöhaluinen kanssani. Vaan eipä mitään. Näköjään siinäkin harjoitus tekee mestarin ja tänään sain aikaan jotain julkaisukelpoista. Viimeistelyt vielä Paintilla niin avot!

Vielä rakenteilla olevan vaatehuoneen mitat tulevat olemaan noin 2780x2030. Korkeutta on 2600. Vaatehuone jakaantuu niin, että kahden kaapiston välissä kulkee käytävä. Toiselle puolelle tulee kaappia 2,75 metriä, syvyys 58 cm (lukuunottamatta yhtä kaappikokonaisuutta, jonka syvyys tulee olemaan takamenevien putkistojen takia 35cm) ja toiselle 2,25 metriä, syvyys 35 cm,. Vaatehuoneeseen tulee sähköjen ryhmäkeskus, joten se verottaa toiselta seinältä tilaa. Vaatehuoneesta on käynti myös käyttöullakolle, johon saa näppärästi jemmaan matkalaukut ja kausivaatteet kuten talvitakit ja -kengät.

Nyt rungot on laskettu toisella seinällä 3x75cm + 1x50cm ja toisella 3x75cm leveiksi. Tarkastusmittauksen jälkeen voimme vielä vahvistaa mitat, mutta ne tulevat tuskin hirveästi muuttumaan.

Kaappien sisusten suhteen ei olla vielä tekemässä lopullista päätöstä. Ensin mennään Ikeaan katsomaan mitkä ratkaisut tuntuisivat järkeviltä ja paljonko esim. laatikoita voi olla päällekkäin, että ne ovat vielä toimivia. Lisäksi täytyy tsekata kenkäsäilytysasiat kuntoon. niitä kun on meillä molemmilla aika paljon. Näillä sisuksilla hintaa runkoineen kertyi yhteensä 1360€. Hintaa olisi saanut huudatettua hieman alemmaksi, jos umpilaatikoiden sijasta olisi valinnut ritilälaatikot tai pelkät hyllyt. Minusta umpinaisetlaatikot kuitenkin ovat huomattavasti rauhallisemmat ja siistimmät, kun kokonaisuuteen ei tule ovia ollenkaan.

Nyht hyvät vinkit Ikean Pax-kaapistoihin ja niiden sisuksiin ovat enemmän kuin tervetulleita :)

Talopaketin pystytys

Projektin ehkä jännin vaihe (tai mistä sen tiedän kun ei ole vielä valmista) on varmaankin talopaketin pystytys. Kuten aiemmissa postauksissa on todettu, päädyttiin talon suhteen valmiista tehdasolosuhteissa valmistetuista elementeistä rakennettavaan Jetta-taloon. Kun toimitusajankohtaa piirrettiin tilauspapereihin Jetan konttorilla Vantaalla marraskuussa, tuntui kaikki niin kaukaiselta. Nyt kun viikko 19 on jo ohi, niin parin päivän aikana näkymä tontillamme on pysyvästi muuttunut. Talo näyttää heti jo omalta itseltään.

Vaikka ahtaasta tontistamme, ja etenkin sen kapeasta sisäänajosta johtuen, elementtirekkoja ei saatu ihan suunnitelmien mukaan perille, niin kaikki seinät olivat parissa päivässä pystyssä. Pohjanmaalta reissaavien asentajien vietettyä ansaitut viikonloppuvapaansa saatiin talolle kattokin aluille kun kattotuolit nostettiin paikalleen ja asentajat naputtelivat päätykolmiot muotoonsa. Tässä vaiheessa yritin itsekin olla mahdollisimman paljon tontilla "apuna" ja muuten vaan fiilistelemässä. Näinkin kun talon jokainen seinä nostettiin paikalleen, ja homma oli kyllä varsin sujuvan oloista. Muutenkin asentajat olivat viimeisen päälle ammattimiehiä, ja kun asennustarkastus lopulta vastaavan mestarin valvovan silmän alla pidettiin, niin listalle päätyi poikkeuksellisen vähän asennusvirheitä. Hyvin meni siis.

Ruukin peltikaton asennus Sieviläisen urakoitsijan toimesta oli viimeinen talopaketin perusasennukseen kuuluva suorite, ja se oli niin nopeaa etten työkiireiden takia ehtinyt asennusta livenä edes nähdä. Jälki oli kehuttavaa, ja täytyy sanoa että tuo hiukan harvinaisempi keskiharmaan sävy kyllä hivelee omaa silmää. Naapurikin totesi että kun katselee auringonpaisteessa terassiltaan meidän saunarakennuksen kattoa niin tulee mieleen että merta katselisi mökillään. Vielä kun seinät saa valkoisiksi niin väri korostuu.

Saumattomasti asentajien poistuttua tontilta saapuivat Jetan hankkiman urakoitsijan työmiehet viimeistelemään korotusosia, kulmalistoja sekä tekemään valuvalmisteluja. Lisää styroksiroskaa siis, sitä kyllä tällaisella työmaalla riittää! Kun kerkeisi vaan jätteet sorttiasemalle ajaa. Meillä on onneksi todella lyhyt matka roskien kuljetukseen, mutta oman peräkärryn puuttuessa keikat ovat olleet vähissä. Välillä työmaa on ollut hävettävän sotkuinen. Siinä pitää ottaa itseään niskasta.

"Miten teidän rakennus etenee?" - "ööööö...."

Viimeiset postaukset täällä ovat olleet Ossin käsialaa. Yksinkertaisesti tämä johtuu siitä, että minulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa tämänhetkiseen rakennusvaiheeseen. Tai jos ollaan ihan rehellisiä, en edes tiedä mitä tontilla tapahtuu minäkin päivänä ja mikä rooli niillä asioilla on lopputulokseen.

Meillä koko rakennusprojekti on oikeastaan ollut enemmän Ossi-vetoinen. Olen siitä todella kiitollinen, koska minulla olisi mielenkiinto koko hommaan loppunut, jo ennen kuin kilpailutettiin talotoimittajia. Tiedän myös, että voin täysin luottaa siihen, että hommat sujuu ja toisaalta taas jos ei suju, niin voidaan miettiä ratkaisuja yhdessä. Olen aika varma, että Ossi tulee säästämään hommassa pitkän pennin,kun jaksaa kilpailuttaa, vertailla hintoja ja tinkiä. Minä en jaksaisi sitäkään.

Ossi on käynyt tontilla lähes jokapäivä tsekkailemassa töiden etenemistä, tapaamassa urakoitsijoita ja vastaanottamassa tavaraa. Itse taas pyörähdän siellä pari kertaa viikossa moikkaamassa mielettömän ihanaa naapurin rouvaa ja hämmästelemässä miten hemmetin pieneltä se talon pohja näyttää. Jokakerta Ossi vakuuttelee minulle, että kun huonejärjestelyt on tehty ja pinnat alkavat näyttää valmiimmilta, myös tila tuntuu erillaiselta. Toivottavasti niin, koska en tosiaan tiedä miten kaikki kamat saataisiin mahtumaan nyt tavallisen kaksion kokoiselta näyttävään taloon.

Välillä oikein hävettää miten pihalla sitä voikaan olla elämänsä isoimmasta rahallisesta sijoituksesta. Isi soittaa kerran-pari viikkossa ja kysyy miten hommat etenee. Hän on saanut hyvin ohuen, kiertelevän ja kaartelevan vastauksen, kunnes Ossi ottaa mielellään myös nuo puhelut vastaan ja kertoo missä mennään. Ajattelin kyllä kokeilla skarpata tässä asiassa piakkoin, että voin sitten asiantuntevasti esitellä taloa ja sen rakentamisen vaiheita kaikille lukuisille raksavierailijoille, joita meille tulee käymään.

Uskon hartaasti, että kiinnostus lisääntyy sitä mukaan, kun tulee valmista. Välillä tulee selailtua sisustusjuttuja, tapetteja, maalien sävyjä yms. Näidenkin hankintojen suhteen uskaltaisin luottaa Ossin makuun, mutta parempi se on olla mukana varmistelemassa, että priimaa tulee. Ne, kun on sitten ne näkyvät osat talossa.

Ensi viikolla tulee kuulemma talopaketti eli ne ulkoseinät. Seuraavalla viikolla asennetaan jo jotain kattoa (en ihan ymmärtänyt mitä). Antaa Ossin jatkaa näitä postauksia vielä hetken aikaa ennen, kuin meikä alkaa kertoa millaisia kalusteita on haaveissa hankkia.

Taloajatuksia

Etenkin Ossi on selaillut varmaan koko sen ajan kuin ollaan tunnettu eri talotoimittajien mallistoja etsien sitä unelmaa, joka joskus toteutetaan. Kun vihdoin tuli ajankohtaiseksi etsiä sopivaa talomallia meidän tontille ei molempia miellyttävää ratkaisua yhtäkkiä löytynytkään. Yhtenä päivänä Ossi olikin sitten piirtänyt talon pohjan yhdistelemällä muutaman eri talomallin elementtejä.

Talolle oli oikeastaan muutamia toiveita, joista ei haluttaisi tinkiä:

• 3 makuuhuonetta
• Erillinen talousrakennus, josta löytyy puulämmitteinen sauna
• Avoin ja avara olohuone- ja keittiötila
• Walk in -vaatehuone
• kodinhoitohuone ja kuraeteinen

Ei siis mitään kovin ihmeellistä, mutta nykyiseen asuntoon nähden luksusta. Esimerkiksi kodinhoitohuonetta meillä ei nykyisellään ole vaan pyykkihuolto on ripoteltu kylpyhuoneen ja vierashuoneen yhteyteen. Alkujaan olimme toivoneet, että saunarakennuksen yhteyteen olisi voitu rakentaa myös "anopin maja" eli pieni oleskelutila, johon olisi voinut tarvittaessa majoittaa vieraita. Se kuitenkin neuvottiin suosiolla jättämään pois suunnitelmista, kun sitä alustavasti rakennustarkastajalta tiedusteltiin.

Ensimmäinen versio Ossin piirtämästä pohjakuvasta oli siis ruutupaperille suunnilleen mittakaavaan piirretty "miehinen versio". Itse pyörittelin kuvaa hetken ja halusin siihen muutamia muutoksia käytännöllisyyden takia. Esimerkiksi kodinhoitohuoneessa ei ollut yhtään pöytätasoa, jonka minä näen ehdottoma edes lyhyenä pätkänä. Saunarakennuksessa taas ei ollut vessaa, joka minusta oli ihan ehdoton, vaikka se viekin tärkeitä neliöitä pukuhuoneesta ja suihkutilasta. Minulla oli myös omia näkemyksiä ikkunoiden sijanneista ja niiden ko'oista sekä keittiön järjestyksestä.

Tuon pohjakuvan ja muutaman muun ajatuksen kanssa lähinnä Ossi on käynyt kilpailuttamssa talotoimittajia kesäkuusta alkaen. Minä olen ollut välillä mukana viisastelemassa tai menettämässä hermoja, kun niissä tapaamisissa vain kesti ja kesti ja kesti.. Toki nämä päätökset on isoja ja niitä on hyvä vääntää ja kääntää tarkasti, mutta minun kärsivällisyydelle tämä oli ihan liikaa taas. Luotan kuitenkin Ossin arviointikykyyn tässäkin asiassa ja viisastelen sitten jälkikäteen, jos tarve vaatii :) Kauppa talotoimituksesta on nyt tehty ja Ossi saakin jossain vaiheessa avata siihen liittyviä asioita enemmän.

Meidän tontti

Tonttihan ostettiin jo toukokuussa, nyt siitä kuitenkin vähän tarinaa. 660 neliötä rakentamatonta maata Espoossa lähellä Helsingin rajaa, rakennusoikeutta 145 neliötä (e=0,22) + 15 % varastotiloille yms. Juuri sopivan kokoinen ja muotoinen tontti toteuttaa toiveemme 1-tasoisesta talosta. Pääkaupunkiseudulla on vaikea löytää sopivaa tonttia suotuisilla perustamisolosuhteilla, ja tässä teimmekin kompromissin ja hyväksyimme sen että talo tulisi paaluttaa tontin pehmeän maakerroksen vuoksi. Meidän 1-kerroksisen puutalon tapauksessa pistepaino tosin on pienin mahdollinen, mutta paalutuksen lisäksi tuleva tuulettuva alapohja ontelolaatoilla toteutettuna osoittautui yllättävän arvokkaaksi. Tuleepahan ainakin hyvät ja varmat perustukset talolle.

Toinen tonttivaihtoehtomme loppusuoralla olisi ollut tämän vastakohta mutta tuskin pohjatöiltään yhtään edullisempi. Talo olisi pitänyt rakentaa kahteen tasoon rinteeseen toisen tason ollessa kellari, ja louhimiselta ei tuolla tontilla olisi voitu välttyä. Tonttitie olisi pitänyt rakentaa alusta lähtien ja louhia vesi-, viemäri- ja sähköliittymät sen alle. Nyt meillä on tonttitie suurilta osin jo rakennettu ja kaikki liittymät takatonttimme rajalle asti vedettynä.

Tontilla pystyy jo hyvin fiilistelemään kuinka poikkeuksellisen yksityinen ja näkösuojattu oleskelupihastamme ja olohuoneen isoista ikkunoista tulee, kun talousrakennuksemme rajaa meidän ja etutontin pihat, ja takanamme on pieni puistoalue. Pohjoispuolelle ei tule kuin pieniä ikkunoita, ja etelässä tonttia suojaa ankarimmalta auringonpaisteelta komea vanha tammi. Saa nähdä kuinka monta noin kymmenestä omenapuustamme pystymme säilyttämään. Tai montako Juuli sallii säilyttää J

Tontin etsintä

Lähtökohtamme tontin etsinnälle oli joko äärimmäisen helppo tai harvinaisen sekainen, riippuu miten sitä katsoo. Emme olleet lyöneet lukkoon mitään tiettyä aluetta jolla se pitäisi sijaita. Omat työpaikkamme jotka sijaitsevat hyvin etäällä toisistaan Helsingissä ja Espoossa muodostivat ääriviivat jonka väliltä tuleva asuinalue olisi hyvä löytää. Hyvät liikenneyhteydet ja palvelut lähellä olivat ehdottomia kriteereitä jo Juulin mainitseman Vihdin fiaskon jälkeen :) Vaadimme alueelta myös hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallisuutta, johon olemme tottuneet nykyisessä asunnossamme. Tulevaisuuden kannalta hyvät koulut ja päiväkodit lähellä eivät olisi myöskään pahitteeksi. Näistä asetelmista lähdettiin.

Oma ensimmäinen ajatukseni oli tontti tutuilta lapsuuden nurkilta koillis-Helsingistä, alle 10 kilometrin päässä nykyisestä kodistamme. Kävinkin keväällä ja kesällä 2015 katselemassa useamman tontin alueelta, ja muutenkin kartoittamassa koiran kanssa kävellessä mieluisimpia katuja ja potentiaalisia tontteja. Juulin työmatka olisi kuitenkin pidentynyt entisestään ja olisi jo kohtuuton niin matkan kuin ruuhkienkin suhteen. Tarjontaa tonteista oli kuitenkin hyvin kun kyseessä oli vuoden otollisin ajankohta tontin myynnille. Saimme tästä hyvän vertailukohdan ja tavoitebudjetin rakennuspaikalle.

Sitten siirrettiin katseet jo aiemmin keskusteltuun Espooseen, josta kävimme jo valmiitakin taloja katselemassa. Ajattelin että kaikki kivet käännetään ja en ollut tyytyväinen hiljentyneen rakentamisen ja asunnon hintojen laskun aiheuttamaan tilanteeseen, jossa sopivia tontteja ei ollut juurikaan tarjolla. Syksyllä 2015 jaoin Laaksolahteen lehtisiä, jossa tarjouduttiin ostamaan tontti. Muutama yhteydenotto tuli ja keskustelujakin käytiin, mutta kauppoihin ne eivät edenneet. Samalla katsottiin tontteja myös eteläisestä Espoosta ajatuksella että Juulin työmatka olisi mahdollisimman lyhyt. Tarjontaa oli huomattavasti paremmin kuin pohjoisemmasta Espoosta, ja Nöykkiön 0,20 tehokkuusluvun kaava kiinnosti, koska se tarkoitti että samalla rahalla saadaan enemmän pihaa ja toivomamme yksitasoratkaisu istuisi siihen paremmin kuin tiiviille 0,25-0,30 kaava-alueelle. Alue tuntui kuitenkin molemmille oudolta eikä meillä ollut mitään kokemuksia sieltä tai tuttuja lähimainkaan. Muutaman tonttiesittelyn jälkeen siirrettiin katseet muualle, ei vähiten sen takia että jokainen tontti ko. alueelta oli isompi kokonaisuus johon myyjällä tarkoituksena löytää samaan aikaan useampi ostaja ja jättää tontin lohkominen sekä vanhojen rakennusten purkaminen ostajille. Tällaiselle tontin myyjälle ei jää usein muuta vaihtoehtoa kuin myydä grynderille. Pienellä rohkeudella voisi tontin jo kehittää itse ja ehkä saada parempaa hintaa ja ylipäänsä kauppaa aikaiseksi muidenkin kuin ammattirakentajien kanssa…

Näistä kokemuksista viisastuneena huomasimme, että samalla hintaa sai jo pienempiä tontteja nykyisen asunnon lähimaastosta. Budjetti oli siis peruuttamattomasti kasvanut alkuperäisestä :) Me olimme tuossa vaiheessa jo melkoisen kiintyneitä asuinalueeseemme, eikä suurempia syitä vaihtaa maisemaa ollut. Talvella tehtiin tarjoukset parista tontista kilometrin säteellä nykyisestä asunnosta, toinen viereisellä kadulla jokailtaisen koiran ulkoilutusreitin varrella. Ensimmäinen meni ohi kun kyseessä oli hankala kokonaisuus, jossa kolme pienempää lohkottavaa tonttia, ja toisen ostajan toiveet menivät edelle kun tarjoutui ottamaan kaksi tonttia. Rakennusalan ammattilainen kuulemma. No jaa, kovin ammattimaista kuvaa en hänen toimista itse saanut. Kun kaupat olivat jo hyvin pitkällä ja asiat mielestäni sovittu, niin sieltä todettiin että tonttikoot eivät olleetkaan ok. Jaaha, meidän pitäisi siis pystyä niistämään vielä tärkeitä neliöitä pois jo postimerkin kokoiselta palaselta. Ei ollut kuulemma osannut hahmottaa mittoja ison tontin kartasta, ja asia valkeni vasta kun kaupungilta saatiin koelaskenta. Voi, voi, toivottavasti varsinainen rakennusprojekti sujuu parempien mittausten tahdittamana… Toinen vaihtoehto lähikadulta ei ikinä ottanut tulta alleen kun emme saaneet tarjouksellemme vastinetta vaikka kuinka yritin. Hankala senkin suhteen että tuosta tontista ei ollut pyyntihintaa, kun myytiin joko yhdessä vanhan omakotitalon kanssa, tai erillisenä tonttina. Vain koko kiinteistölle oli kuitenkin hintapyyntö. Klassinen tapaus erimielisistä kuolinpesän osakkaista joilla ei akuuttia rahantarvetta ollut, sääliksi kävi jopa välittäjää.

Lopulta oli jäljellä kaksi tonttia Espoosta. Toinen jo pitempään keskusteluissa ollut pienempi rinnetontti, jossa purettava vanha mökki. Viime metreillä eteen tuli juuri sopivan kokoinen vanhan talon lohkottava takatontin puutarha jo rakennetulta ja idylliseltä alueelta todella hyvien liikenneyhteyksien varrella, ja lähialueiden kiivaan rakentamisen myötä, entisestään paranevien palveluiden läheisyydessä. Tästä jälkimmäisestä, meidän uuden kodin paikasta, seuraavassa kirjoituksessa lisää.

-Ossi

Miksi rakentamaan?

Tänään koiran kanssa lenkkeillessä mietimme miksi oikeastaan päätimmekään lähteä rakentamaan taloa. Nykyistä asuntoa ostaessamme olimme laskeneet, että uuteen isompaan asuntoon muuttaminen voisi olla ajankohtaista noin viiden vuoden kuluttua. Nopeaa myyntiä varten emme olisi tehneet remonttia niin suurella hartaudella. Viime vuoden alussa Pohjois-Karjalasta kotiin ajaessamme Ossi heitti ilmoille ehdotuksen uuden isomman kodin etsimisestä. Minä aloin välittömästi googlailemaan isompia asuntoja. Nopeasti nälkä alkoi kasvaa ja rivitalon pätkät kotimme naapurustosta vaihtui pari- ja omakotitalojen katseluun laajemmin pk-seudulta. Asioista keskustellessamme huomasimme, että emme halua enää alkaa remontoimaan "vanhasta" uutta vaan hankkia valmiin paketin.

Kriteereiksi uudelle kodille oli asetettu seuraavia asioita:

• pk-seudulla
• uusi, rakennettu 2010 -luvulla
• minimissään 3 makuuhuonetta
• avarat oleskelutilat
• energiataloudellinen, pienet käyttökustannukset
• takka
• toimiva ja tyylikäs keittiö reilulla laskutilalla
• tilavat sauna ja kylpyhuonetilat
• kodinhoitohuone/kuraeteinen
• autokatos/-talli

kuva

Sopivia asuntoja etsiessämme löysimme Vihdistä meidän toiveitamme vastaavan talon. Talon tilat oli järjestetty hyvin ja pintamateriaalit olivat meille mieleisiä, vaikka talo oli rakennettu juuri vuonna 2010. Kävimme katsomassa taloa useaan otteeseen ja ihastus sitä kohtaan kasvoi aina. Kuitenkin minua kalvoi aina sieltä kotiin ajaessa pieni paha mieli ja haikeus. Olimme jo jättämässä tarjousta talosta, kun ahdistus iski oikeasti. Tajusin että Vihti on aivan liian kaukana kaikesta, etenkin minun sosiaalisesta elämästä. Minulla ei olisi Vihdissä yhtään mitään! Hieman dramaattisesti kysyin Ossilta, että kiinnitänkö puihin lappuja, joissa etsitään ystävää tositarkoituksella. Nyt ajan kuluessa myös Ossi on ollut ehdottomasti samaa mieltä kanssani. Onneksi "ahdistus" iski ennen mahdollisia kauppoja eikä, siinä vaiheessa, kun muuttoa tehdään.

kuva

Vihdin asunnon jälkeen kävimme katsomassa paria taloa Helsinki-Espoo-Vantaa akselilta. Joitakin mieleisiä emme ehtineet edes käydä katsomassa, kun ne oli jo myyty. Aloimme ymmärtää, että emme saa hinta-laatusuhteeltaan meitä miellyttävää valmista taloa haluamaltamme alueelta. Lopulta aloimme tulla siihen tulokseen, että saamme parhaiten toiveitamme vastaavan talon rakennuttamalla sen itse. Tästä alkoi armoton tontin etsiminen, joka kesti yli puoli vuotta. Tämän osuuden projektista on pitkälti hoitanut Ossi, joten hän saa kirjoittaa tontin etsimisestä tarkemmin seuraavalla kerralla.

-Juuli