Rakennuslupa taskussa

Nyt on vihdoin rakennuslupa myönnetty ja aloituskokouskin pidetty rakennusvalvonnassa. Vihdoin sen takia, että kyllähän tähän suunnitteluun ja esikartoitukseen pitkä aika on jo mennytkin, mutta varsinainen luvan käsittelyaika oli lyhyempi kuin odotin, vain 5 viikkoa. Toki nopea käsittely mahdollistui sillä että olimme rakennusvalvontaan yhteydessä heti suunnittelun alussa tontin ostettuamme. Ennen luvan sisään jättämistä kävimme sitten yksityiskohtaisempaa ajatustenvaihtoa kaavoittajan ja rakennustarkastajan kanssa oikeastaan koko alkuvuoden. Näin lopputuloksena saatiin sellainen ratkaisu kun lähdettiin hakemaankin, ja se on iso helpotus.

Kyllä tässä vaiheessa selväksi on tullut mikä tällaisessa projektissa työnjako on. Vaikka säännösten mukaan palkattuna on pääsuunnittelijaa, vastaavaa mestaria ja eri suunnittelualojen vastaavia, on lopulta kaikki asiat rakennuttajan vastuulla ja rakennuttajan omalla aktiivisella toiminnallaan edistettävänä. Jo se, että saatiin omat suunnitelmamme sellaisenaan läpi vaati paljon ihan omaa yhteydenpitoa viranomaisiin ja asioiden kyseenalaistamista sekä herkeämätöntä omien oikeuksien valvontaa. No lopussa kiitos seisoo, ainakin suunnittelun osalta homma on hienosti maalissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se nyt meni...

Samat asiat alkavat pikku hiljaa valjeta itsellekin mitä muiden rakentamiskokemuksista on tullut huomattua, eli asiat ovat vääjäämättä ketjuissa. Kun olisit jo innokkaana aloittamassa seuraavaa hommaa hyvissä ajoin on vaan nöyrryttävä ja huomattava että se toinen asia pitää olla ensin täysin valmis että seuraavaa voi edes aloittaa. Tuorein kokemus liittyy perustussuunnitelmiin, jotka kuvittelin että olisivat jouhevasti lähteneet liikkeelle kun LVI-suunnitelmat olivat valmiina. No näinhän ei ollut, ennen kuin nimenomaan perustusten ontelolaattoihin tehtävät reiät oli ilmoitettu erikseen. Näin maallikkona sitä ajatteli että eri alojen suunnittelijat osaisivat tulkita toistensa suunnitelmia (kuten tässä itsekin pitäisi joka asiasta vähän jotain ymmärtää) ja poimia sieltä itselleen olennaiset tiedot.

No nyt on suunnitelmat jo hyvin pitkällä ja päästään niiden pohjalta maanrakentajia kilpailuttamaan toivottavasti heti ensi viikolla. Paljoa ei jää aikaa väliin kun kaivurin pitäisi olla jo tontilla. Lupa on lainvoimainen reilun viikon päästä ja sitten pitäisi olla lupa kaivaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan varmaan edetään ja kaivuuhommat ajoittuisivat näin maaliskuun lopulle. Orastava kevätkin kyllä väistyi vielä talven tieltä mutta eiköhän sitä pikkuhiljaa kohti kesää mennä. Laitetaan vaikka seuraavaan postaukseen sitten lisää näistä aikatauluista ja olisihan se aiheellista meidän suunnitelmatkin tarkemmin esitellä kun nyt kaikki puhtaaksi piirrettynä!

Meidän tontti

Tonttihan ostettiin jo toukokuussa, nyt siitä kuitenkin vähän tarinaa. 660 neliötä rakentamatonta maata Espoossa lähellä Helsingin rajaa, rakennusoikeutta 145 neliötä (e=0,22) + 15 % varastotiloille yms. Juuri sopivan kokoinen ja muotoinen tontti toteuttaa toiveemme 1-tasoisesta talosta. Pääkaupunkiseudulla on vaikea löytää sopivaa tonttia suotuisilla perustamisolosuhteilla, ja tässä teimmekin kompromissin ja hyväksyimme sen että talo tulisi paaluttaa tontin pehmeän maakerroksen vuoksi. Meidän 1-kerroksisen puutalon tapauksessa pistepaino tosin on pienin mahdollinen, mutta paalutuksen lisäksi tuleva tuulettuva alapohja ontelolaatoilla toteutettuna osoittautui yllättävän arvokkaaksi. Tuleepahan ainakin hyvät ja varmat perustukset talolle.

Toinen tonttivaihtoehtomme loppusuoralla olisi ollut tämän vastakohta mutta tuskin pohjatöiltään yhtään edullisempi. Talo olisi pitänyt rakentaa kahteen tasoon rinteeseen toisen tason ollessa kellari, ja louhimiselta ei tuolla tontilla olisi voitu välttyä. Tonttitie olisi pitänyt rakentaa alusta lähtien ja louhia vesi-, viemäri- ja sähköliittymät sen alle. Nyt meillä on tonttitie suurilta osin jo rakennettu ja kaikki liittymät takatonttimme rajalle asti vedettynä.

Tontilla pystyy jo hyvin fiilistelemään kuinka poikkeuksellisen yksityinen ja näkösuojattu oleskelupihastamme ja olohuoneen isoista ikkunoista tulee, kun talousrakennuksemme rajaa meidän ja etutontin pihat, ja takanamme on pieni puistoalue. Pohjoispuolelle ei tule kuin pieniä ikkunoita, ja etelässä tonttia suojaa ankarimmalta auringonpaisteelta komea vanha tammi. Saa nähdä kuinka monta noin kymmenestä omenapuustamme pystymme säilyttämään. Tai montako Juuli sallii säilyttää J

Tontin etsintä

Lähtökohtamme tontin etsinnälle oli joko äärimmäisen helppo tai harvinaisen sekainen, riippuu miten sitä katsoo. Emme olleet lyöneet lukkoon mitään tiettyä aluetta jolla se pitäisi sijaita. Omat työpaikkamme jotka sijaitsevat hyvin etäällä toisistaan Helsingissä ja Espoossa muodostivat ääriviivat jonka väliltä tuleva asuinalue olisi hyvä löytää. Hyvät liikenneyhteydet ja palvelut lähellä olivat ehdottomia kriteereitä jo Juulin mainitseman Vihdin fiaskon jälkeen :) Vaadimme alueelta myös hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallisuutta, johon olemme tottuneet nykyisessä asunnossamme. Tulevaisuuden kannalta hyvät koulut ja päiväkodit lähellä eivät olisi myöskään pahitteeksi. Näistä asetelmista lähdettiin.

Oma ensimmäinen ajatukseni oli tontti tutuilta lapsuuden nurkilta koillis-Helsingistä, alle 10 kilometrin päässä nykyisestä kodistamme. Kävinkin keväällä ja kesällä 2015 katselemassa useamman tontin alueelta, ja muutenkin kartoittamassa koiran kanssa kävellessä mieluisimpia katuja ja potentiaalisia tontteja. Juulin työmatka olisi kuitenkin pidentynyt entisestään ja olisi jo kohtuuton niin matkan kuin ruuhkienkin suhteen. Tarjontaa tonteista oli kuitenkin hyvin kun kyseessä oli vuoden otollisin ajankohta tontin myynnille. Saimme tästä hyvän vertailukohdan ja tavoitebudjetin rakennuspaikalle.

Sitten siirrettiin katseet jo aiemmin keskusteltuun Espooseen, josta kävimme jo valmiitakin taloja katselemassa. Ajattelin että kaikki kivet käännetään ja en ollut tyytyväinen hiljentyneen rakentamisen ja asunnon hintojen laskun aiheuttamaan tilanteeseen, jossa sopivia tontteja ei ollut juurikaan tarjolla. Syksyllä 2015 jaoin Laaksolahteen lehtisiä, jossa tarjouduttiin ostamaan tontti. Muutama yhteydenotto tuli ja keskustelujakin käytiin, mutta kauppoihin ne eivät edenneet. Samalla katsottiin tontteja myös eteläisestä Espoosta ajatuksella että Juulin työmatka olisi mahdollisimman lyhyt. Tarjontaa oli huomattavasti paremmin kuin pohjoisemmasta Espoosta, ja Nöykkiön 0,20 tehokkuusluvun kaava kiinnosti, koska se tarkoitti että samalla rahalla saadaan enemmän pihaa ja toivomamme yksitasoratkaisu istuisi siihen paremmin kuin tiiviille 0,25-0,30 kaava-alueelle. Alue tuntui kuitenkin molemmille oudolta eikä meillä ollut mitään kokemuksia sieltä tai tuttuja lähimainkaan. Muutaman tonttiesittelyn jälkeen siirrettiin katseet muualle, ei vähiten sen takia että jokainen tontti ko. alueelta oli isompi kokonaisuus johon myyjällä tarkoituksena löytää samaan aikaan useampi ostaja ja jättää tontin lohkominen sekä vanhojen rakennusten purkaminen ostajille. Tällaiselle tontin myyjälle ei jää usein muuta vaihtoehtoa kuin myydä grynderille. Pienellä rohkeudella voisi tontin jo kehittää itse ja ehkä saada parempaa hintaa ja ylipäänsä kauppaa aikaiseksi muidenkin kuin ammattirakentajien kanssa…

Näistä kokemuksista viisastuneena huomasimme, että samalla hintaa sai jo pienempiä tontteja nykyisen asunnon lähimaastosta. Budjetti oli siis peruuttamattomasti kasvanut alkuperäisestä :) Me olimme tuossa vaiheessa jo melkoisen kiintyneitä asuinalueeseemme, eikä suurempia syitä vaihtaa maisemaa ollut. Talvella tehtiin tarjoukset parista tontista kilometrin säteellä nykyisestä asunnosta, toinen viereisellä kadulla jokailtaisen koiran ulkoilutusreitin varrella. Ensimmäinen meni ohi kun kyseessä oli hankala kokonaisuus, jossa kolme pienempää lohkottavaa tonttia, ja toisen ostajan toiveet menivät edelle kun tarjoutui ottamaan kaksi tonttia. Rakennusalan ammattilainen kuulemma. No jaa, kovin ammattimaista kuvaa en hänen toimista itse saanut. Kun kaupat olivat jo hyvin pitkällä ja asiat mielestäni sovittu, niin sieltä todettiin että tonttikoot eivät olleetkaan ok. Jaaha, meidän pitäisi siis pystyä niistämään vielä tärkeitä neliöitä pois jo postimerkin kokoiselta palaselta. Ei ollut kuulemma osannut hahmottaa mittoja ison tontin kartasta, ja asia valkeni vasta kun kaupungilta saatiin koelaskenta. Voi, voi, toivottavasti varsinainen rakennusprojekti sujuu parempien mittausten tahdittamana… Toinen vaihtoehto lähikadulta ei ikinä ottanut tulta alleen kun emme saaneet tarjouksellemme vastinetta vaikka kuinka yritin. Hankala senkin suhteen että tuosta tontista ei ollut pyyntihintaa, kun myytiin joko yhdessä vanhan omakotitalon kanssa, tai erillisenä tonttina. Vain koko kiinteistölle oli kuitenkin hintapyyntö. Klassinen tapaus erimielisistä kuolinpesän osakkaista joilla ei akuuttia rahantarvetta ollut, sääliksi kävi jopa välittäjää.

Lopulta oli jäljellä kaksi tonttia Espoosta. Toinen jo pitempään keskusteluissa ollut pienempi rinnetontti, jossa purettava vanha mökki. Viime metreillä eteen tuli juuri sopivan kokoinen vanhan talon lohkottava takatontin puutarha jo rakennetulta ja idylliseltä alueelta todella hyvien liikenneyhteyksien varrella, ja lähialueiden kiivaan rakentamisen myötä, entisestään paranevien palveluiden läheisyydessä. Tästä jälkimmäisestä, meidän uuden kodin paikasta, seuraavassa kirjoituksessa lisää.

-Ossi